1. PERUSSÄÄNTÖJÄ JA OHJEITA

2. KOIRAN AJATTELUMALLI

3. VIETTIRAKENTEET

4. RUOKAKUPILLA JA RAVINTO

5. KONTAKTI

6. JOHTAJUUS

7. KÄSKYTYS JA KÄSKYT

8. HIHNAN KÄYTTÖ

9. MIKSI KOIRANI KARKAA

10. LEIKKI

11. PALKITSEMINEN

12. PUREMINEN JA HAMPAIDEN KÄYTTÖ

13. KOIRA HAUKKUU?!

14. SISÄSIISTEYS

15. ELEKIELI

16. LIIKKEET JA SUORITUSTEKNIIKAT

17. VASTEN HYPPIMINEN

18. RAUHALLINEN KOIRA

19. EROAHDISTUS

20. AJATUKSIA

21. ELEOHJAUS

1. PERUSSÄÄNTÖJÄ JA OHJEITA

Perussääntö 1. "Sen minkä villitset, sen myös rauhoitat!"

Koiran saa viritettyä erittäin helposti mutta sen hillitseminen onkin sitten eri juttu, ohjaajan vastuulla on viretason hallitseminen molempiin suuntiin koska jos ohjaaja ei virtasoa laske niin koira kyllä tekee sen mutta harvoin siten kuin itse haluaisimme ja kaiken lisäksi se laskee liian hitaasti ilman apuamme.

 

Perussääntö 2. "Kieltäminen? 

Kun koiraa kielletään, on seurauksena aina negatiivinen tunne koiralle. Pahin mahdollinen tilanne on se että välillä koiralle sallitaan ja välillä samasta kielletään eikä se koskaan pääse perille siitä mitä oikeasti halutaan vaan kokee ympäristön suhtautuvan siihen negatiivisesti teki miten vaan.  Olemme erinomaisia löytämään virheitä ja  kiellettäviä asioita vaikka  koira oikeasti tarvitsisi  juuri päinvastaista informaatiota eli  vahvistusta niihin toivottuihin toimintoihin joita haluamme sen tekevän.

Perussääntö 3. "Poikkeuksia ei ole, kuten ei kompromissejakaan"

Koira ei tule ymmärtämään vaatimuksissamme kompromisseja tai poikkeuksia. Esimerkiksi jos palkkion eteen vaaditaan istumista mutta palkka tulee sinnepäin muistuttavasta suorituksesta vaihdellen välillä päivästä tai kuunkierrosta riippuen.

Perussääntö 4. " Koira oppii joka hetki, koulutit sitä tai et"

Ole siis tarkkana että ei mene tilanteet ohi ja huomaat jossain vaiheessa jääneesi jalkoihin. "Kouluttaminen" on siis enemmän kuin ainoastaan kouluttamista, se on arkea ja elämää. 

Normaalin harrastavan perhekoiran peruskäytös muovataan juuri kotona ja sillä omalla arkitoiminnalla, vain erikoisemmat suoritustekniikat koulutellaan treenikentillä.

 

Perussääntö 5. " Varmistu että koira osaa ennenkuin vaadit ja pakotat"

Ennen kuin koiralta vaatimalla vaaditaan suoritusta, on varmistuttava että se oikeasti osaa ja ymmärtää tehtävän ennenkuin tuomitaan se tottelemattomaksi ja pakottamisen kautta haetaan vauhtia suoritukseen. Tästä seuraa väistämätön luottamuspula koiran ja ohjaajan välille.

Perussääntö 6. " Koira ei saa vaikuttaa toiminnallaan ohjaajan valintoihin vaan ohjaajan tulee toiminnallaan vaikuttaa koiran valintoihin."

Tämä lause pitää sisällään paljon kun sitä pohtii, jos verrataan sitä arkisiin tilanteisiin voidaan pian havaita pienen pieniä tapahtumia joissa koira pyrkii toiminnallaan "häiritä" ohjaajan toimintaa ja saa ohjaajan tekemään asiat toisiin.


Suosikkeja ovat:
- koira ilmoittaa ruoka-ajastaan
- koira tuo leluja leikittäväksi
- koira pakottaa rapsuttamaan
- koira laskee tassun ohjaajan päälle
- koira istuu tv:n ja ohjaajan välissä eli keskellä huomiota
- koira haukkuu ohjaajan edessä tai välittömässä läheisyydessä
- koira valtaa omakseen sohvan, tuolin tai sängyn eikä päästä ketään sinne tai edes lähelle
- koira hyppii vasten määrätäkseen ohjaajaa liikkeelle. ( osattava erottaa sosiaalisesta käytöksestä)- näitähän riittää eikö vain.....

Tämähän ei tarkoita ettei näitä asioita saa tehdä mutta pitää huolehtia että aloite toimintaan tulee ohjaajalta eikä koiralta.

Perussääntö 7. "Älä selittele"

On olemassa omistajatyyppi joka keksii joka ikiselle toiminnalle jonkun selityksen, mitä ihmeellisempiä syitä löytyy taustalta koiransa käytökselle ja varsinkin sille että miksi sille ei voi mitään. STOP! selittely seis!
Ei se koira selittelyillä miksikään muutu ja tulevaisuus on juuri yhtä ruusuinen kuin menneisyyskin. Jos nämä selittelijät uhraisivat saman energian hakemalla aktiivisesti ratkaisua koiransa ongelmiin sekä oppimalla itse, olisi kaikki maailman ongelmat ratkaistu jo ajat sitten. Katse tulevaisuuteen ja menneisyydestä viis, asetetaan tulevaisuuteen realistinen tavoite ja tehdään suunnitelma sen toteuttamiseksi aikataulun kera niin johan alkaa asia kääntyä pikkuhiljaa haluttuun suuntaan.

Perussääntö 8. "Selvitä ensin!"

Jos koiran käytös äkisti muuttuu tai "luonteessa" on voimakkaita piirteitä kuten puolustautuminen, arkuus, agressiivisuus tms, on syytä selvittää ensin koiran terveydentila ennenkuin mietitään miten koiraa tulisi kouluttaa tavoistaan eroon.
Koiran käytösongelmiin löytyy lähes aina syy miksi koira suorittaa tai toimii kuten se tekee. Sen löytäminen on avaintekijä ongelman korjaamiselle. Jos tätä syytä ei löydetä niin suurella varmuudella yritetään esiintynyttä ongelmaa oikoa täysin väärin perustein.

Ohjaajatyyppi no:1

Haluaa nopeita muutoksia koirassa, rankaisee ja käyttää pakotteita jolloin koiran käytös muuttuu todella nopeasti ainakin erilaiseksi. Tottakai koska se epäilee tai jopa pelkää ohjaajan temppuja.Tämä ohjaaja ei käytä energiaa tai kykyjään selvittämään mitä oikeasti koiran mielessä tapahtuu että voisi poistaa syyn aiheuttajan ilman että koiran tarvitsee kokoea pakotteita.

Ohjaajatyyppi no:2

Miettii ensin mitä tapahtuu, selvittää mielessään avaintekijät jotka laukaisevat koirassa ei toivottua toimintaa. Pyrkii muuttamaan ohjausta tai tilannetta ettei sama enää toistuisi ja saavuttaa siten muutoksen koiran toiminnassa.  

2.KOIRAN AJATTELUMALLI

Aikoinaan oltiin vahvasti sitä mieltä että koiralla on kuudes aisti koska koira tietää asioita ennalta tai kykenee toimimaan ennen kuin sille on ehditty edes sanoa. Kuitenkaan kuudetta yliaistia ei koiralla ole, mutta koiran tarkkaavaisuutta ei korosteta liiaksi. Koira tunnistaa pienimmänkin muutoksen tai tapahtuman sen ympäristössä. Pelkkä sykkeen nousu tai hengityksen muuttuminen koiralle selvä merkki jostakin eikä niiden havaitsemiseen tarvittu muuta kuin erinomainen kuuloaisti. Koira kykenee aistimaan ihmisen hengitysilmasta adrenaliinin ja ties mitä muuta, mutta tämänkin vain erinomaisen hajuaistin avulla. Se miksi välillä tuntuu kuin koira tietäisi mitä ohjaaja aikoo tehdä tarkoittaa vain sitä että hän itseasiassa jo viestii ennen varsinaista toimintaa pienen pieniä merkkejä aikomuksestaan ja koira on erinomainen lukemaan näitä viestejä.

Koiran muisti poikkeaa paljon ihmisen muistista. Koiran muisti on erinomainen, mutta vain kuten turvalliset tai vaaralliset tilanteet jäävät vallitseviksi. Koiran hermorakenteen ominaisuudet vaikuttavat suuresti siihen, miten koira kokee epäturvalliset tai ikävät kokemukset. Huomattavaa on että, niin positiiviset kuin vaarallisetkin kokemukset ovat tunteita ja tunnekuvat ohjaavat koiraa yhdessä sen muistikuvan kanssa. Jokainen muistikuva yhdistyy koettuun tunteeseen, jos muistikuvaa sekä tunnetta ei ole, kohtaa koira uuden asian aina epävarmoin tuntemuksin kunnes todistetaan uuden kohdatun asian olevan vaaraton. Tunnemuistiksi voisi koiran pääkopan tapahtumia kuvailla.

Koira ei kykene muistamaan tapahtumia taaksepäin kuin muutamia sekunteja. Tästä syystä koiraa ei saa rankaista asioista jotka ovat jo tapahtuneet. Jos esimerkiksi koira ei saisi olla sohvalla mutta siellä se nyt kuitenkin on ja siitä seuraisi koiralle rangaistus, silloin rankaistaan siitä kun koiraa lähestyttiin sen ollessa levossa eikä siitä kun se oli sohvalla. Koiraa ei myöskään saa rankaista jos se on rikkonut tavaroita sillä aikaa kun muut ovat olleet poissa kotoa. Koira ei pysty yhdistämään näitä asioita yhteen ja seurauksena yleensä onkin että tavaroiden rikkominen vain lisääntyy koiran stressin lisääntyessä.

Koira valitsee aina mielestään oikean tavan toimia tilanteessa kuin tilanteessa eikä se koskaan tee tahallaan väärin tai aiheuttaakseen toiminnallaan harmia. Hyvin mustavalkoisesti koira kohtelee asioita kuten: Onko turvallista vai ei, onko kivaa vai ei, onko hyvä vai huono. Kuten taas huomataan ajattelee koira tunnetilan kautta ja valitsee sen mukaan. Koiralla voi olla johonkin tehtävään esimerkiksi 5 tasan yhtä hyvää tapaa toimia, joista se sitten valitsee yhden tai yhdistelmän ja kaikki vaihtoehdot perustuvat jo ennen koettuihin kokemuksiin. Ohjaajan tehtävä onkin vahvistaa haluamaansa toimintamallia assosioimalla siihen kylliksi hyviä tuntemuksia ja sitten muihin vaihtoehtoihin suhtaudutaan välinpitämättömästi  joten koira alkaa automaattisesti valitsemaan sen perusteella mikä tuntuu selkeästi paremmalta kuin muut.
Koiralla ei ole toimintaa rajoittavia tekijöitä kuten ihmisellä on. Ihmisen kyky ajatella suunnitelmallisesti myös ohjaa ihmisen toimintaa jo siihen suuntaan miten se ajattelee. Ihminen itseasiassa rajoittuu tiettyjen raamien sisäpuolelle koska sen ajatusmaailma rajaa mahdollisuudet niin ettei mitään ennalta suunnittelematonta pääse syntymään tai ainakaan kovin usein. Koira on aina täysin avoin kaikelle koska se ei ajattele! joten tilanteet ovat aina äärimmäisiä mahdollisuuksia ja niissä toimiminen on yleensä ympäristön vaikuttimien summa. Koiran toiminnan määrää 90% ympäristö vallitsevalla hetkellä ja 10% tulee perimästä. Tämä suhdeluku voi hyvinkin heittää suuntaan jos toiseen koska kokemuspohjan rikkaus lisää oppimisen kautta opittua käyttäytymistä ja perimän kautta tulee vain "selviytymisen" osuus joten kokenut koira on oppinut toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa eikä sen tarvitse turvautua perimän kautta saatuun osuuteen.

Koiralle merkitys on vain reaalihetkessä, ei hetkeäkään ennen tai sen jälkeen. Kyseisen ajanhetken koira kykenee arvioimaan ja käsittelemään eikä yhtään siitä eteenpäin.

Suuttuuko koira? kokeeko koira vihaa? EI, koira ei kykene näihin koska nämä vaativat ajattelua ja oikeudenmukaisuuden tuntemista. Koira kyllä ilmaisee eleitä joita me ihmiset tulkitsemme sitten omalla tavallamme. Meidän tuleekin nähdä käytöksen läpi, tajuta että se mitä näemme ei ole sitä mitä luulemme sen olevan. Monesti auttaa jos tietoisesti siirrymme sivusta "tarkkailijaksi" ja yrittämme löytää syyt käytökseen ympäriltämme.

Tapahtuipa mitä tahansa niin koira ei ole se joka aiheuttaa toiminnallaan seurauksia tarkoituksenmukaisesti vaan muut asiat vaikuttavat koiraan jonka seurauksena koira toimii aiheuttaen sitten sen mitä tilanne vaatii. Tämän mainitsin siksi että otsikoissa olevat uutiset yleensä leimaavat koiran, joskus jopa koko rodun "ongelmalliseksi" ja muut ovat uhreja vaikka koira on itse uhri joka kärsii ensimmäiseksi ja sitten vielä viimeiseksikin. Koira ei ole syntyessään "luonnevikainen" vaan omistajat kasvattavat sen niin että sen luonnollinen käytös kärsii ja se ei kykene sopeutumaan yhteiskunnan asettamiin rajoihin.   

3. VIETTIRAKENTEET 

Viettirakenteiden ymmärtäminen ja niiden tulkitseminen koirasta on erinomainen apu koulutettaessa koiraa mihin tahansa ja tämä koulutusmenetelmä takaa myös sen että koira kykenee saavuttamaan joissakin tilanteissa viettipäämäärän ja siten luonnollista kautta kanavoi toimintaansa haluttuun suuntaan.


1. LAUMAVIETTI

Laumavietin ansiosta koiraeläimet pystyvät rakentamaan sosiaalisen lauman joka pysyy järkevän hierarkian ja hierarkisen kerrostuman hallitsemana koossa mahdollistaen lisääntymisen, turvallisuuden ja saalistamisen. Laumavietin alaisena koiraeläimet kokevat pääosin turvallisuutta, rauhallisuutta ja varmuutta. Jonkin näiden ominaisuuden puuttuessa koiraeläin siirtyy toisen viettirakenteen vaikutuksen piiriin. Laumavietti kuuluu aina positiivisiin tuntemuksiin.


2. SAALISVIETTI

Saalisvietin perustarkoitus on hankkia ravintoa laumalle. Saalisvietin laukaisee yleensä tilaisuus saalistukseen eli kohde on näkyvissä ja tavoitettavissa. Saalistuksen saattaa aloittaa mikä tahansa yksilö joka havaitsee saalistamisen mahdollisuuden, muutoin päätöksen tekee hierarkian korkein yksilö tai sen hetkisen ryhmän korkein yksilö jonka esimerkkiä muut seuraavat. Kaikki koirasta poispäin etenevä saa yleensä koiran huomion juuri saalisvietin vuoksi esim pallo, käsi, juokseva lapsi tai aikuinen jne. Saalisvietti kuuluu aina positiivisiin ja aktiivisiin tuntemuksiin.


3. TAISTELUTAHTO

Taistelutahto on ominaisuus jonka avulla koiraeläin oppii saalistamaan, leikkii saaliilla oppiakseen enemmän miten siihen tartutaan ja miten saalis reagoi erilaisiin liikkeisiin. Taistelutahdon avulla myös opitaan kamppailemaan ja puolustautumaan fyysisesti kun siihen on tarvetta. Taistelutahto liittyy hyvin läheisesti saalisviettiin, yleensä tätä ominaisuutta esiintyy voimakkaammin nuorella eläimellä. Taistelutahto kuuluu aina positiivisiin tuntemuksiin ja aktiivisiin tuntemuksiin.


4. LISÄÄNTYMISVIETTI

Lisääntymisvietti mahdollistaa lauman jatkuvuuden. Tarkan hierarkisen järjestelmän mukaisesti valikoitunut alfapari pariutuu ja tuottaa parhaat mahdolliset jälkeläiset. Ja tietysti lauman alemman portaan yksilöt pariutuvat hierarkisen järjestelmän mukaan. Lisääntymisvietti kuuluu aina positiivisiin tuntemuksiin.


5. PUOLUSTUSVIETTI

Puolustusvietin tarkoitus on ensisijaisesti reagoida ja mahdollisesti puolustautua yksilön tai lauman ulkopuolista uhkaa vastaan. Puolustusvietin alaisena koiraeläin voi vielä paeta tai väistää uhkaajaa. Puolustusvietti kuuluu voimakkaasti negatiivisin tuntemuksiin josta koira haluaa palautua mahdollisimman nopeasti normaaliin olotilaan. Uhkaan luetaan mm koiran yli kumartamiset, fyysiset pakottamiset, suoraan kohti kulkekemiset,  yllättävien tilanteiden tai vieraiden ilmestyminen tms. Ihmisen tahattomat eleetkin saattavat kääntää koiran puolustusvietin puolelle vaikka siihen ei olisi pyrittykkään.


6. AGRESSIOVIETTI

Agressiovietin tarkoitus on suojata yksilöä itseään ilman pakenemisen mahdollisuutta. Yksilö turvaa täten oman hengissä pysymisensä ja tunnetila luokitellaan erittäin voimakkaasti negatiiviseksi. Agressiovietillä on taipumus muuttua herkemmäksi jos sen puolelle on jostain syystä jouduttu ja tilanteesta on vietin avulla selvitty nopeasti.

4. RUOKAKUPILLA JA RAVINTO

Koiralle ruoka edustaa selviytymistä seuraavaan ruokaan saakka, se on tärkeä osa koiran elämää ja hallitsee arkea lähes joka hetki. Koira saa ja sen tuleekin puolustaa ruokaansa.

Koiran ruokapaikka tulee valita siten että se voi syödä rauhasssa ilman epäilyä että joku muu voi tulla ja ottaa sen ruoan. Koiran ruokailua ei keskeytetä tarpeettomasti vaan annetaan sen syödä rauhassa.

Lauman "johtaja" hallitsee ruokailua mm. milloin ja mitä syödään aivan kuten saalistustakin. Lauman johtaja syö ensin ja sitten alenevassa järjestyksessä, poikkeuksena ovat pennut jotka saavat ruokaan etusijan. Näin varmistetaan että laumassa pääsee kehittymään vahvoja jälkeläisiä jotka nopeasti voivat ottaa osaa lauman muihin tehtäviin.

Koiran perusravinnon tulee pitää sisällään riittävästi ravintoaineita, hivenaineita, vitamiineja. Riippuen koiran koosta ja käytöstä valitaan ruoka sen mukaisesti.

Huolehtimalla että koira saa oikeanlaista ravintoa, varmistetaan että koira kehittyy tasapainoisesti niin henkisesti kuin fyysisesti. Ravinnon merkitys koiran perusrauhallisuuteen on merkittävä. Tasapainoinen koira myös käyttäytyy tasapainoisesti.




Esimerkki ravinnon koostumuksesta karkeasti:

- Kuivamuonaa 1/3 osaa: valitaan kuivamuona laadukkaista vaihtoehdoista ja varmistutaan että rodulle riittävät ravintoaineet löytyvät tuotteesta.

- Puuroa 1/3 osaa: esimerkiksi Yrjölän puuroa joka pitää sisällään tattaria,hirssiä,ohraa,riisiä,suolaa ja vettä. Myös valmispuurot käyvät. Puuron tehtävänä on antaa ruokaan massaa ja samalla lieventää teollisen ruoan osuutta kokomäärästä helpottaen koiran vatsan kuormitusta.

- Raaka ainesosa 1/3 osaa: Tähän sopii erinomaisesti esimerkiksi naudanmaha joka pitää sisällään mikrobeja ja hajottajabakteereita joita löytyy eläimen vatsasta. Auttaa erinomaisesti elimistöä pilkkomaan ravinnon ja varmistaa hyvän imeytymisen. Saadaan kuivamuonasta kaikki arvokas hyötykäyttöön.

- Kalsiumia: Puoli litraa piimää ja kermaviili esimerkiksi jokaiseen ruoka-annokseen.

- Lisä C-vitamiini: Erityisesti kasvava koira tarvitsee lisä vitamiinia erityisesti luustoa varten.

- Kananmunan keltuainen: Niasiini on vitamiini jonka saantia kasvavalle koiralle on syytä lisätä. Kananmunat on edullinen ja hyvä lähde Niasiinille. 

5. KONTAKTI

Kontakti on ominaisuus joka mahdollistaa ylipäänsä minkään oppimisen tai tottelemisen tapahtuvan ohjaajan toimesta. Kontaktilla tarkoitetaan, että koira opetetaan ottamaan kontaktin ohjaajaan sekä pitämään sen yllä tilanteen niin vaatiessa. Periaatteessa koiran tehtävänä on seurata missä muu lauma kulkee ja oman etunsa mukaisesti se huolehtii ettei jää laumasta erilleen tai eksy muiden joukosta joka saattaisi olla sille kohtalokasta. Yleensä kontakti menee niin että, hierarkiassa lauman alemmat jäsenet pitävät ylempiin kontaktia ja ylemmät eivät aktiivisesti pidä alempiin vaan olettavat muiden seuraavan niiden toimia.

Kontaktin olemassaolon varmistamiseksi olisi syytä perehtyä ensin omaan käyttäytymiseen koiran kanssa. Esimerkkinä, että kotona koira kuulee tauotonta puhetta ja lauseita jotka ilmiselvästi on suunnattu sille mutta se ei kykene ymmärtämään lauseiden sisältöä vaikka miten yrittäisi, tai koira saa ohjaajasta niin tarpeekseen että se käytännössä sulkee ohjaajan kokonaan pois mielestään saadakseen tarvitsemansa rauhan. Näin ollen koiran päästyä ulkoilemaan se ei todellakaan kuule ohjaajan epätoivoisia yrityksiä saada sen huomiota tai tottelemaan käskyjä vaan jopa heinä tai puunlehti vie kaiken huomion ohjaajasta.

Viisas ohjaaja antaa koiran olla kotona täysin rauhassa ilman turhia höpinöitä. Ohjaajan tulee keskittyä siihen että aina kun itse ottaa koiraan kontaktin tulee sen myös tarkoitaa koiran kannalta katsottuna jotain selkeää ja välitöntä seurausta johonkin konkreettiseen toimintaan, esim syömiseen tai ulkoiluun. Näin toimien saadan koiralle korvat takaisin eikä sille ei tarvitse koskaan huutaa käskyjä vaan kuiskauskin riittää avaamaan informaatiokanavan koiran ja ohjaajan välille. Ohjaajan uutisia siis kannattaa kuunnella koska niistä seuraa aina jotain päivänselvää asiaa.

Kontaktia on helppo lähteä harjoittelemaan esimerkiksi makupaloilla. Valitaan rauhallinen ympäristö jolloin maksimoidaan mahdollisen onnistumisen mahdollisuus. Herätetään kontakti esimerkiksi kutsumalla koiraa nimellä ja heti kun koira reagoi katsomalla ohjaajaa saa se välittömän palkkion. Pyrkimyksenä on että reagoidaan aina siihen kun koira katsoo ylöspäin. Koiran ajatuksiin on saatava mielikuva että aina kannattaa katsoa ohjaajaa.
Tästä seuraava vaihe on että koiran ollessa perusasennossa ohjaajan sivulla ottaa ohjaaja sivuaskeleen koirasta poispäin kääntäen sille selän, ikäänkuin ohjaaja katkaisee kontaktin ja koira hakee sen takaisin tulemalla viereen ja saa palkkion.

Kontaktin voi myös herätellä kävelemällä muutaman metrin matkaa edestakaisin ja palkitsemalla aina kun koiran kuono osoittaa ohjaajan kasvoja kohti. Joskus koiran reaktio on niin nopea ettei ohjaaja ehdi kunnolla palkitsemaan katseesta ja koira ehtii jo todeta turhaksi koko touhun. Siksi ohjaajan on oltava palkkion kanssa oikeassa hetkessä saavuttaakseen koiran huomion ja oppimisreaktion.

6. JOHTAJUUS

Koiralauma tarvitsee vahvan johtajan, johdossa on ns. alfapari joka koostuu niin fyysisiltä mutta myös psyykkisiltä ominaisuuksiltaan vahvimmista yksilöistä jotka siis ohjailevat lauman toimintoja ja tuottavat todennäköisesti lauman parhaat jälkeläiset. Normaalioloissa naaras hallitsee laumaa. Saalistus sekä uhkatilanteissa uros siirtyy johtamaan laumaa ja naaras vetäytyy suojelemaan mahdollisia jälkeläisiään.

Koira ihmislaumassa pyrkii käyttäytymään täysin näiden sääntöjen mukaisesti, joten ihmisen on siis kyettävä osoittamaan koiralle olevansa hierarkiassa sen yläpuolella. Tämä tapahtuu vain arkisten perusasioiden hoidolla ja määrätietoisella käytöksellä. Vahva hermorakenne on kaiken perusta. Lauman johtaja on yleensä tasainen, rauhallinen, järkkymätön, suoraviivainen yksilö joka sallii asioita mutta myös asettaa rajat ja vaatii niitä.

Lyhyesti: Määrätietoinen, looginen, suoraviivainen ja lämmin.

Hierarkia laumassa on hyvä silloin kun sitä ei ulkopuolinen selkeästi havaitse. Silloin laumassa vallitsee sosiaalinen tasapaino ja rakenne on hyvä. Toki nuorissa koirissa on tulevaisuus ja siksi niiden on pakko hakea asemaansa kunnes löytyy sopiva paikka lauman rakenteesta. Jos lauman johtaja poistuu niin lauma järjestäytyy välittömästi uudelleen ja laumassa vallitsee hetken kaaos kunnes asetelma on järjestäytynyt uudelleen.


Miten "johtajaksi" tullaan..

Koiralauman hierarkia järjestyy pääosin psyykkisten vahvuuksien mukaan, toki fyysiset ominaisuudet vaikuttavat asiaan jo senkin vuoksi että terveet yksilöt elävät kauemmin. Kun koiralaumaan tulee uusi pentu, saa se erityiskohtelua koska tulevaisuus piilee juuri nuorissa yksilöissä. Pentu saa ruokaan etusijan sekä kaiken turvan minkä se tarvitsee selviytyäkseen. Alkuun pentu saa tehdä lähes mitä tahansa ilman että sen toimintaan puututaan. Iän karttuessa alkaa muu lauma ohjata pennun käytöstä yhä tiukemmalla otteella, päivä päivältä sen toimintaa rajoitetaan sekä ohjataan kykyjen ja luonteen lujuuden mukaan. Näin nuori koira alkaa sijoittua hiljalleen lauman hierarkiaan ja täsmälleen siihen mihin sen omat kyvyt riittävät. Tällä tavoin luonto varmistaa että hierarkia toteutuu ja että kyvykkäimmät yksilöt sijoittuvat "arvoasteikon" yläpäähän. Mielenkiintoista on se miten lauma noudattaa tätä järjestelmää täydellisen tarkasti. Jos laumaan tulee uusi jäsen joka ei ole enää pentu, joutuu se kohtaamaan koko lauman kunnes lauman johtaja esimerkillään hyväksyy uuden jäsenen ja muut joutuvat sen edessä joustamaan. Toki uusi tulokas mitataan nopeasti ja sen sijoituminen järjestelmään toteutuu jälleen omien psyykkisten kykyjen mukaisesti, lauman johtaja kuitenkin varmistaa että tämä toteutuu oikein.

Koiran ohjaaminen vaatii "johtajalta" kykyä kommunikoida, täytyy osata lukea koiran ilmentämiä viestejä eleistä ja reaktioista. Niistä viesteistä täytyy pystyä nopeasti päättelemään miten koira kokee missäkin tilanteessa ja reagoida itse niihin.

Jos tarkastellaan koiralauman käyttäytymistä ja sitä miten laumaa johtavan yksilön käytös poikkeaa muiden käytöksestä. Havaitaan että johtaja kerää huomion läsnäolollaan ja koko lauma on enemmän tai vähemmän aktiivisesti kontaktissa johtavaan yksilöön. Johtajan merkistä lauma liikkuu ja saalistaa reviirillään. Jos laumassa syntyy konflikti, reagoi johtaja ja koko muu lauma tilanteeseen siten että riitaisan parin alempi arvoinen yksilö saa koko lauman kurituksen osakseen kunnes ymmärtää vetäytyä pois tilanteesta. Riita tilannetahan ei olisi syntynyt jos se olisi osannut kunnioittaa ylempiarvoisen asemaa kuten hierarkia edellyttää. Näin siis koko lauma toiminnallaan palautti tämän yksilön takaisin maanpinnalle ja elämä jatkuu taas ilman ongelmia.

Johtavan yksilön käytös on arvokasta joka näkyy ulospäin tasaisena ja vakuuttavana rauhallisuutena. Sen ei tarvitse uhitella tai aktiivisesti paimentaa muita. Se vain puuttuu tapahtumiin silloin kun siihen on pakottava tarve. Se voi sallia ja joustaa vaikka kuinka paljon koska sen asema on niin varmalla pohjalla ettei sen tarvitse puolustaa jatkuvasti paikkaansa.

Koiralaumassa ei tunneta tasa-arvoisuutta, sehän tarkoittaa selvittämätömiä valta-suhteita jotka tulevat selvitettäväksi ennen pitkää. Hierarkia ei toteudu tasa-arvoisessa ympäristössä joten on välttämätöntä syntyä eroja eri yksilöiden välille joka lokeroi jokaisen tiettyyn paikkaan. Myös johtajan on tunnettava lauman rakenne ja yksilöiden arvojärjestys voidakseen ohjata laumaa tätä rakennetta tukien. Tässä me ihmiset yleensä ajaudumme harhaan, suosimme laumassa mahdollisesti väärää yksilöä ennen muita ja tämä kostautuu sille muun lauman käytöksen kautta. Johtajan ei siis tule muodostaa ristiriitoja toiminnallaan vaan ymmärtää miten lauma on rakennettu. Lauman "reppana" yksilö on aina reppana eikä sitä tule sen vuoksi suosia tai korostaa laumassa koska sen reppanan osa vain pahenee tämän johtajan osoittaman suosion myötä. 


Näin tiivistettynä voisi todeta että koiralauman johtajaksi synnytään, perimän muovaamat ominaisuudet pitävät huolen että kyvyt siirtyvät sukupolvelta toiselle ja lauma pysyy vahvana. Sitten ihminen vain menee ja ostaa koiranpennun alkaen vaatia johtajan paikkaa menestyen tehtävässä tai ei. Kuitenkin on muistettava että se paikka pitää ansaita, sitä ei voi ostaa.

7. KÄSKYTYS JA KÄSKYT

Kaikkihan tietävät että koirat tottelevat käskyjä, silti moni ihmettelee että miksi koirani ei tottele käskyjäni tai korkeintaan vain kotona.

Käskytyksen perussäännöt:

- Älä toista käskyjä ketjussa, tänne-tänne-tänne-tänne.........
- Älä "piilota" käskyjä lauseisiin, edes lyhyihin!
- Älä käske jos on ilmiselvää että koira ei voi tai aio totella.

1. Käskyn tulee olla selvä ja selkeä.

Käskyn tulee tulla suusta selvästi niin että siitä saa selvän heti. Käsky ei saa olla moniosainen sana vaan lyhyestä virsi kaunis eli lyhyt käsky paras käsky.

2. Käskytys tyyli.

Käskyn tulee olla aina positiivissävyinen äänenpainoltaan. Käskyihin ei tule liittää dominanssia.

Ennen käskemistä varmistutaan että koira voi kuulla käskyn heti ensimmäisellä kerralla. Jos koira ei reagoi käskyyn odotetaan sekuntti tai kaksi ja toistetaan käsky varmistuen todella että koira sen kuulee. Jos ei vieläkään tapahdu mitään niin parin sekunnin odottelun jälkeen tulee kolmas käsky sekä ohjaava toiminta. Näin opetetaan koiralle että se ei voi välinpitämättömällä käytöksellään päästä käskystä eroon vaan se joutuu töihin viimeistään kolmannella.

3. Pidä huoli käskyistä

Älä lausu yhtään käskyä turhaan koska hukkaan huudetut käskyt nakertaa sitä pohjatyötä joka asian eteen on tehty. Koira oppii vain sen ettei käskyistä aina tarvitse välittää, ainakaan jos ei ole makupalaa.

Pidä käskyvalikoima yksinkertaisena ja riittävän erilaisina toisistaan ettei koira sekoile käskyjen välillä. Yleensä noin 10-15 erilaista käskyä riittää mainiosti koiran koko elämän läpi viemiseen.

Käskyjen tärkeysjärjestys:

- EI, käskyllä pysäytetään kaikki koiran toiminta ja se jää kysymään ---> "mitäs sitten tehdään"

- VAPAA, vapaa käskyllä koira saa mennä ovesta, saa ottaa ruokaa, saa mennä autoon tai autosta, vapaa käskyn jälkeen saa tehdä ihan mitä vain ja sitä koira odottaakin. Tämän käskyn ansiosta koira oppii myös odottamaan paikallaan lupaa lähteä liikkeelle.
Olen monesti verrannut tätä siihen että jos meille ihmisille annetaan tehtävä että aamulla on oltava töissä klo 07:00 mutta kukaan ei puhu lähtemisestä yhtään mitään. Alkutärinöissä sitä voi olla pitkänkin päivän kunnes on pakko mennä kotiiin vaikka ei ole kukaan niin sanonutkaan. Taas seuraavana päivänä sama juttu mutta kun jo tiedetään ettei kukaan puutu tai anna ohjeita poistumisesta niin poistutaan aikaisemmin, tämä kehitys etenee päivästä toiseen kunnes ei enää mennä edes koko työpaikalle.
Koira näkee asian samoin, jos ei sanota koska saa lähteä niin se alkaa päättämään siitä itse.

- HYVÄ, kehuminenkin on tavallaan käsky jolla vahvistetaan koiraa ja sen tekemisen tunnetta mitä olikin juuri aikomassa tai tekemässä.

- Tämän jälkeen tulee nämä perinteiset istu, maahan, seiso, sivulle, tänne, hyppy, eteen, seuraa, etsi ja joitakin muita.

8. HIHNAN KÄYTTÖ

Talutushihna tulisi valita huolella koiran koon, käyttäytymisen  ja käyttötarkoituksen mukaan. Itse suosin keskikokoisille ja suurille roduille kiinteää nahkahihnaa jossa on lukot molemmissa päissä jolloin sen saa kytkettyä kaksinkerroin ja ote on tavallaan suuressa "lenkissä"  kokoajan. Kaulapanta valitaan samoin. Joko kiinteä kaulain tai kuristava kaulain.

Talutushihnan käyttö määrää sen miten koira käyttäytyy hihnassa ja miten paljon se kuuntelee ohjaajaa hihnassa kulkiessaan. 

Koiran tulisi kulkea ohjaajan vasemmalla puolella löysässä hihnassa, hihna ohjaajan oikeassa kädessä ja hihnan pituus valittu siten että täydessä mitassaan ohjaaja ei sotkeudu hihnaan eikä hihnaa tarvitse kääriä käden ympärille.

Makupalat koiran puoleisessa taskussa eli vasemmalla ettei koiran tarvitse siirtyä väärään paikkaan lähelle makupaloja.
Kun kuljetaan koiran kanssa olisi päätavoite se että koira itse haluaa olla ohjaajan lähellä eikä sitä tarvitse pakottaa kireällä hihnalla haluttuun paikkaan.

Koiran puoleinen käsi on aina vapaana hihnasta ja täysin koiraa varten kuten palkitsemista makupaloin, palkitsemista kosketuksella ja huomiointiin tilanteen vaatimuksen mukaan. Tällä vapaalla kädellä voidaan myös puolittaa hihnan pituus hädän tullen ilman suurempia eleitä joten koira ei myöskään reagoi erityisemmin tilanteeseen. 

Koiraa talutettaessa ohjaajan tulee pitää koira kevyessä kontaktissa ohjaajaan. Koiraa ei saa päästää kulkemaan monta metriä edellä, tällöin koira kohtaa koko maailman hajuineen päivineen monta hetkeä ennen ohjaajaa tehden valinnat ja päätökset ilman ohjaajaa. Itseasiassa ohjaaja on vain painolastina ja jarruna hihnan päässä. Hihnassa kulkiessaan koiran tulisi odottaa ohjaajan lupaa merkkailuun ja vapaaseen kulkemiseen jonka myös ohjaaja jossain vaiheessa ottaa takaisin hallintaan.  Näin rajoitetaan koiran tahtoa ja ohjaajan todellinen merkitys laumassa korostuu hieman.

Jos koira kulkee ohjaajan ohi ja ryhtyy vetämään, ohjaajan tulee joko muuttaa kulkusuuntaa tai pysähtyä kunnes koira lakkaa vetämästä. Koiran vetäessä hihnassa ei ohjaaja saa kävellä metriäkään koiran perässä sen valitsemaan suuntaan.



Muutamia nyrkkisääntöjä hihnan käyttöön mitkä ohjaajan tulisi sisäistää heti alkuvaiheessa:



- Älä vedä hihnalla koiraa luoksesi, koiran tulee itse tulla omin jaloin ja omasta tahdostaan.

- Jos koira vetää hihnassa, älä itse vedä! ratkaise tilanne muilla keinoin. Näin katkaistaan vetämisestä syntynyt noidankehä.

- Jos annat koiralle palkkion esim. makupalan, lelun tai kosketat koiraa. Älä kiristä hihnaa samanaikaisesti! Hihnan kiristys saa aikaan sen että koira ei koe palkkiota enää täysin hyväksi asiaksi vaan ristiriitaiseksi.

- Jos koira leikkii hihnalla, älä tee hihnaan mitään liikettä vaan anna hihnan "kuolla", näin saaliskäyttäytyminen vähenee tilanteessa ja voit ohjata koiraa kiinnittämään huomion haluamaasi toimintaan.

- Jos koira ei osaa vielä kulkea hihnassa, älä käytä valjaita tai flexi talutinta koska varsinkin flexitaluttimella opetetaan koiralle että vetämällä se saa lisää liikkumavaraa. Opetetaan koira kulkemaan ja kuuntelemaan ja sen jälkeen on ihan sama mitä välineitä käytetään.

- Kun koira on alle metrin päästä ohjaajasta hihnaa ei saa kiristää, koiran täytyy tuntea ero siihen milloin se on liian kaukana tai milloin sen on hyvä olla. Ohjaajan vieressä pitäisi olla se paras paikka eikä mitään ikävää tunnetta siihen saa assosioida. Hihnan tulee siis roikkua löysänä koiran ollessä lähellä.

       

Kuvassa näkyy miten ohjaaja pitää hihnaa oikeassa kädessään löysällä ja koiran puoleinen käsi on vapaana koiraa varten.

9. MIKSI KOIRANI KARKAA?

Karkailevia koiria on monenlaisia, on niitä jotka livahtavat hajujen perään heti tilaisuuden tullen tai sitten niitä jotka vain odottavat tilaisuutta kokea ihana vapauden tunne ja saada ohjaaja juoksemaan suu vaahdossa sen perässä. On niitä jotka unohtavat ohjaajan saman tien kun jotain mielenkiintoista on näkyvissä, ja niitä jotka yksinkertaisesti haluavat pois ohjaajan läheltä. Kuten havaitaan syitä karkaamiseen on monia.

Hajujen perään lähtevät koirat ovat yleensä metsästysviettisiä ja sellaisia yksinäisiä puurtajia jotka uppoutuvat hajujen maailmaan täydellisesti. Näiden koirien kohdalla olisi tärkeä havaita alkava viettipohjainen käytös jo heti alkuvaiheessa että voitaisin saada vielä käskemällä koira keskeyttämään toimintansa. Jos koira saa vietin voimakkaasti päälle ei se yleensä enää reagoi käskyihin. En näe syytä rankaista koiraa tästä toiminnasta koska se toimii juuri niin kuin sen on tarkoitettu toimivan. Harkitsisin pikemminkin sitä miten välttäisin tilanteiden syntymistä ja pyrkisin vahvistamaan laumaviettiä.


"Kuus nolla" pallottelevat koirat, ovat yleensä hieman vallattomia ja oppineet tavan millä saa taatusti ohjaajan toimimaan haluamallaan tavalla. Perään juokseminen on aina kiva leikki koiran mielestä, seuraa johtajaa leikki on varsin suosittua koirienkin keskuudessa jossa nuori koira osoittaa ketteryyttään sekä pelisilmää. Useinmiten ohjaaja juosten ajaa koiraansa takaa vähemmän ilahtuneena, varsinkin havaitessaan miten helposti koira saa tilanteen pidettyä hallinnassaan. Tähän päätyy melkein jokainen koiranomistaja jossain vaiheessa.


Ohjaajan luota pakenevat koirat ovat näistä ikävin koska tähän syy löytyy hyvin läheltä koiraa eli ohjaajasta itsestään. Koira joko kokee ohjaajan läsnäolon epämielyttäväksi tai jopa pelottavaksi ja haluaa etäälle olotilan aiheuttajasta. Yleensä pelon kautta ohjaava ohjaaja aiheuttaa tämän tyyppisiä eleitä.

 

Jotta yllä mainituilta ongelmilta vältyttäisiin, olisi hyvä harjoitella luoksetuloa jo pennusta lähtien. TÄNNE käskyä ei lauleskella illat pitkät lenkeillä ja varmuuden vuoksi, vaan käskyn käyttöä tulisi seurata aina välitön ja selvä palkkio. Käskyä ei huudeta jos sen toteutuminen ei ole vähintään varmaa vaan harkitusti käytetään käskyä ja mieluusti vain silloin kun sen toteutumiselle on riittävät edellytykset. Tänne käskyn jälkeen koiraa ei saa missään nimessä rankaista jos se on ollut tekemässä pahojaan huudettaessa vaan on suhtauduttava kuten normaalisti luoksetulossa. Jos koira saa tukkapöllöä tänne käskyn jälkeen, on melkein varmaa että ennen seuraavaa luoksetuloa koira tulkitsee onko ohjaaja vihainen vai ei. Koiralle ei anneta tänne käskyä jos se on jo muutenkin aivan ääressä esim alle 2 metrin päässä koska koiran näkökulmasta se on jo lähellä ohjaajaa.
Jos koira ei tottele tänne käskyä, yleensä käskyjen kailottaminen ei tuo tulosta yhtään enempää kuin alku antoi ymmärtää. Tehdään vahingosta pienin mahdollinen, ollaan ihan hiljaa ja haetaan koira. Hakemalla tarkoitan sitä että koira todellakin kävellään kiinni, aikaa voi mennä tunti tai kaksi mutta koira saadaan lopulta kiinni. Kun koira on tavoitettu, ei koiraan kosketa vaan jätetään koira ja kutsutaan uudelleen. Yleensä koira on jo psyykkisesti voitettu ja se tulee nöyrää takaisin. Tämä tietenkin edellyttää ympäristöltä mahdollisuutta antaa koiran liikkua ilman vaaraa.

Jos tänne käskyn teho on kärsinyt tappion ehkä turhan käytön seurauksena voidaan sen tehoa lisätä ruoan avulla. Pari päivää ilman ruokaa ja ilman ohjaajan huomiota tai puhetta, koiran ollessa jossain poissa ohjaajan luota, huutaa ohjaaja yhtäkkiä tänne käskyn ruokakuppi valmiina. Yleensä tämä menetelmä tuo tänne käskyyn uutta puhtia ja näkökulmaa. Ruoka kun edustaa koiralle elämän edellytystä ja siihen kun yhdistetään luoksetulo niin saadaan tosiaankin koira suhtautumaan asiaan aivan uudelta kantilta.

Kolmas kova tapa on hylätä karannut koira, tietenkin alueen täytyy olla turvallinen ennenkuin tätä voi edes ajatella. Jos koira karkaa niin jätetään koira oloihinsa ja annetaan sen ymmärtää ettei se ole enää tervetullut laumaan. Laumasta erottaminen luonnon laissa merkitsee yksilölle kuolemaa koska joku toinen lauma ei hyväksy sitä ja tappaa sen. Näin koira kokee tilanteen muuttuneen epäedulliseen suuntaan ja se alkaa pyrkiä takaisin laumaan. Lauman ei ole pakko hyväksyä sen tulemista vaan voi ajaa sen pois jolloin koiran tarve palata laumaan takaisin voimistuu. Hetken päästä sallitaan koiran palata laumaan ja annetaan sen mielistellä jolloin asia tulee viimeisteltyä. Koira saa ikuisen opetuksen kovasta elämästä.

Jotta koira voisi oppia olemaan vapaana, sen tulee saada olla vapaana oppiakseen. Tätä on helppo harjoitella siten että lasketaan koira irti ja kutsutaan se palkittavaksi jonka jälkeen se saa taas vapaa käskyn jälkeen mennä menojaan. Kutsutaan ja päästetään se ilman että se joutuu takaisin remmiin, näin rikotaan koiran mielestä se harhaluulo että se joutuu aina kiinni kun se tulee luokse. Kun koira on laitettava hihnaan huudetaan se samaan tapaan palkittavaksi ja kehutaan sitä, ilman kiirettä sitten ilman sen suurempaa numeroa remmi kiinni ja se siitä. Jos koiran ympärillä on tusina käsiä hapuilemassa ja koiran kiinni saatuaan koko porukka vetää henkeä onnistumisen kunniaksi, kokee koira asian vähintääkin välttelemisen arvoiseksi ja noidankehä on valmis.

Pennun kanssa luoksetulo on hyvä opetella siten että kaksi ohjajaa "pallottelee" pentua välissään siten että kun toinen palkitsee pentua luoksetulosta, kutsuu toinen ohjaaja pentua luokseen ja toisinpäin. Pentuun saa lisää liikettä siten että kun se lähtee juoksemaan ohjaajaa kohti, lähtee ohjaaja karkuun lyhyen matkaa jolloin pentu näkee ohjaajan pakenevan ja se yrittää saada ohjaajan kiinni nopeammin. Tämä menetelmä yleensä toimii hyvin tänne käskyn esiopetuksena. 

10. LEIKKI

Leikkimisen tarkoitus on opettaa pennulle mm. sosiaalisia taitoja, saalistustaitoja, taistelutaitoja sekä elekielen taitoja.

Lelusta ei saa tulla riitaa koiran ja ohjaajan välille eikä sillä pidä haastaa koiraa tarpeettomasti. Vanha juurtunut käsitys siitä että koira ei saa koskaan voittaa lelua itselleen on väärä, kerron kohta miksi. Koiran siis tulee voittaa lelunsa joka kerta kun sillä on leikitty koska sen lelun tulisi kuvastaa saalista ja sen käyttäytymistä. Jos koira alkaa leikin edetessä osoittaa dominanssia ohjaajaa kohtaan on muualla vielä työsarkaa tehtävänä kuten "johtajuus" asetelmassa tai ohjaaja yhä käytöksellään haastaa koiraa eikä ole onnistunut saamaan saalisviettiä esille.

Leikkiminen ei ole vain itsensä hauskuuttamista vaan sen on merkittävä koiran kannalta katsottuna jotain oikeaa ja tärkeää kuten saaliin ajaminen ja tappaminen. Ohjaajan pyrkimyksenä tulisi olla saalisvietin aikaansaaminen sekä sen päämäärän saavuttaminen. Kun leikitään lelulla viisaasti koiran kanssa, se tuo aina saaliinsa ohjaajalle ilman pelkoa sen menettämisestä.

Koira joka pysyy tiukasti kiinni lelussa eikä hypistele sitä, kuvastaa tasapainoisuutta sekä itsevarmuutta. Kun se toimii näin ohjaajan lähellä, voidaan oikeutetusti kokea onnistumisen iloa siitä että koira kykenee kokemaan nämä tunteet ihan ohjaajan omasta toimesta ja onnistumisesta.

Leikkiminen esimerkiksi rievulla tai köyden pätkällä tapahtuu siten että ohjaaja on joko sivuttain tai selin koiraan pitäen lelusta kiinni sen verran että tuntee onko koira tukevassa otteessa leluun ja antaa sitten koiran voittaa lelun itselleen kun koiran ote pysyy kunnolla kiinni. Ohjaaja siirtyy välittömästi koirasta poispäin ollen edelleen sivuttain tai selin koiraan eikä yritä tavoitella lelua koiralta vaan houkuttelee koiraa tuomaan lelun samaan käteen mistä se sen voitti. Muutaman kerran näin tehtyään koira oivaltaa että kun se tuo lelun ohjaajalle on ohjaajalla kyky tehdä saaliista uudelleen elävän jonka se saa taas tappaa. Kun vältetään leikkimistä suoraan kohti koiraa ei synny tilannetta että koira kokee leikin kahden yksilön väliseksi riidaksi saaliista vaan pyrkimys olisi että koira leikkisi saaliilla.



Oikein tapahtuva saalisleikki

Väärin tapahtuva saalisleikki jossa koira siirtyy puolustukselle

11. PALKITSEMINEN

Palkitsemisella tarkoitetaan positiivista reagointia jonka koira kytkee suoritukseen tai tilanteeseen. Koiran tulee tuntea hyvää oloa ja koiran tulee olla keskittynyt tekemiseen sekä palkkioon. Kun koiraa palkitaan makupalalla tulee makupalan olla ohjaajalla valmiina kädessä ettei sitä etsitä kun tilanne on jo mennyt monta sekunttia sitten. Palkkion nopeus on suoraan kytköksissä siihen miten nopeasti koira oppii ja omaksuu asioita. Makupala annetaan kädestä, sitä ei heitetä koiralle. Palkkion antamiseen liittyy muutakin kuin pelkkä namipala, nimittäin käden läsnäolo. Koira tekee kädestä havaintoja tavoitellessaan makupalaa. Kun makupala annetaan koiralle, olisi pyrkimys saada koira koskemaan kättä makupalaa ottaessaan. Näin voimme viestiä koiralle turvallisuutta ja rauhallisuutta tai tarpeen vaatiessa energisyyttä ja aktiivisuutta. Juuri käsillämmehän me autamme koiraa silloin kun se apua tarvitsee, palkitsemme, kannamme ja ikävä kyllä joskus rankaisemme. 

Palkkio voi olla myös muuta kuin makupala, lelu tai vaikka vain kosketus. Tärkeintä on reagointi nopeus! Kun asiat tapahtuu pitää olla jo itse asialla oli sitten kysymys kehumisesta tai kieltämisestä. Sekuntti liian myöhään on yhtäkuin irrallinen signaali ilman asiayhteyttä.

Palkkion suhde kieltoihin tulisi olla vaikka 2/3 kehuja suhteessa 1/3 kieltoihin, tämä ei tietenkään tarkoita että jos ei kielletä ei kehutakkaan. Positiiviset huomionosoitukset koiralle kasvattavat koiran kiinnostusta ohjaajaan ja paremman yhteistyön mahdollisuus kasvaa.


Koiran kieltäminen ja rankaisu on mietittävä tarkoin koska koira tekee omat valintansa aina vallitsevan ympäristön vaikutuksen mukaan ja tekee tilanteeseen nähden täysin oikean valinnan. Me ihmiset emme ehkä näe asiaa aina samanlaisena ja silloin koemme ongelmaksi sen minkä koira näkee järkeväksi. Eli koiran käytökselle on jokin syy joka näkyy väistämättä ympäristössä sillä hetkellä kun käytös esiintyy. Kysymys kuuluukin milloin voimme rankaista koiraa? koiraa joka mielestään tekee täysin oikein?

Koiraa rankaistaan vain silloin kun se ei ymmärrä arvostaa ylempiarvoisen yksilön asemaa ja silloin koko lauma rankaisee alempiarvoista. koiraa ei saa rankaista asiasta jota se ei edes osaa. Rankaisu saa olla fyysinen vain silloin kun koira esimerkiksi fyysisesti pyrkii ohjaamaan vaikka puremalla, näin koira itseasiassa on jo varautunut siihen että sen kohde puollustautuu myös fyysisesti.

Kieltäminen kuuluu koiran koulutukseen oleellisena osana, EI käskyllä pysäytetään koiran toiminto teki se mitä ikinä tekikin. Käskyn kuultuaan se vain odottaa lisäohjeita. Näin toimitaan suoraviivaisesti ja  annetaan koiralle riittävästi apuja ymmärtää ihmisten hölmöjä vaatimuksia. Ideana poissulkea ei toivottuja valintoja ja kanavoida koiran halu ja positiivinen tunne meidän mieleisiin asioihin tai kohteisiin.

Kieltämisen taito on reagointinopeudessa ja oikein mitoitetulla reaktiolla, jos koira ei tottele kieltoa voidaan kieltoa vahvistaa elekielellä jolloin pyritään lisäämään uhkaa esim. askel suoraan koiraa kohti ja luetaan koirasta väistämisele. Näin toimien koiran luottamus pysyy ohjaajaan koska kommunikoinnin olemassaolo pelasti ohjaajan sekä koiran konfliktilta ( ohjaaja antaa kieltosignaalin sekä uhkaeleen ---> koira lukee eleen  ---> koira tekee väistöeleen ---> uhka poistuu ). Väistöeleen voi lukea korvista, pään asennolsta, vartalon asennosta ja kuonon nuolaisusta ja voimakkaimpana selkeästä haukottelusta jonka tarkoitus myös on rauhoittaa ympäristöä.

12. PUREMINEN JA HAMPAIDEN KÄYTTÖ

Hampaiden käyttö kommunikoinnissa ja hallitsemisessa on koiralle luonnollinen tapa ilmaista itseään. Yleensä pennut ja nuoret koirat haluavat leikkiä käsillä tai sormilla niitä pureskellen välillä kovaakin. Toiminta on perusluonteeltaan leikkiä jonka tarkoitus on asetella kovat rajat toiminnalleen. Pennun leikkiessä toisen koiran kanssa ja roikkuu tämän nahassa tai hännässä, ilmaisee  leikin kohde itseään kokoajan ja lopulta kertoo kun leikki menee liian rajuksi tai ottaa liiaksi kipeää. Jos toista koiraa ei ole, joutuu ohjaaja tämän toiminnan kohteeksi jolloin ohjaajan on itse opetettava viisaasti pennulle miten hampaita käytetään niin etteivät ne vahingoita leikin kohdetta. Kun leikki menee liian rajuksi on ohjaajan välittömästi muutettava käden luonnetta siten että käsi muuttuu liikkumattomaksi samalla ilmaisten äänellä mielipiteensä esimerkiksi vinkaisemalla tai kieltämällä. Yleensä pentu reagoi hyvin tähän tapaan ja lopettaa kovaa puremisen hetkeksi.

Koiran suuhun ei saa tuottaa minkäänlaista kipua, koiralla on suussa erittäin hyvä tuntoaisti ja siksi myös herkkä. Koiran suuta on käsiteltävä varoen ja kunnioittavasti, vain näin toimien voidaan saavuttaa koiran luottamus ja antaa käsitellä ilman epäilyksiä suutaan.

Jos koiran hampaiden käyttöön liittyy dominanssa, on leikki ihan eriluontoista ja pyrkimyksenä lähinnä hallita toista yksilöä sekä vertailla kykyjä.

Koiran purressa oikein kunnolla on siihen yleensä kaksi vaihtoehtoista syytä, pelkopurenta tai dominanssi. Pelkopurija on koira joka kokee suurta epävarmuutta yleensä liittyen ihmiseen tai toiseen koiraan. Pelkopurija ei päästä selkänsä taakse pelon kohdetta eikä anna myöskään sen purra ensimmäisenä vaan puree itse ensin. Vahvalla hermorakenteella oleva koira puree vasta toiseksi koska sillä on kanttia katsoa tilanne loppuun saakka. Yleensä pelkopurija puree takaa salakavalasti hyökäten.

Dominanssi taas voi ajaa koiran hallitsevuudellaan ylilyönteihin ja alkaa ohjaamaan ympäristöään tehokkaimmalla tavalla eli puremalla, tälläinen koira ei esimerkiksi luonnossa selviäsi hengissä kovinkaan kauaa koska taisteluissa yleensä syntyy haavoja jotka tulehtuvat ja aiheuttavat vakavia seurauksia tai se kohtaa ennemmin tai myöhemmin itseään paremman taistelijan. Tälläisen koiran hallitseminen on jo ammattilaisen työtä koska tarkalla toiminnalla voidaan vielä ohjata koiraa parempiin tapoihin, mutta koskaan siihen ei voi luottaa sataprosenttisesti etteikö se palaisi entiseen käytösmalliin osittain tai kokonaan tilaisuuden tullen. Onneksi tälläisiä yksilöitä on harvassa.


Kun pureminen on sitten tapahtunut ja tilanne on jotenkin siitä rauhoittunut, on silloin syytä miettiä tarkoin miksi niin tapahtui. Syyt löytyvät noin 3 sekunnin sisällä ennen purua olevista tapahtumista/eleistä. Valtaosassa tapauksissa esim koiratappeluissa, ne eivät syty ennenkuin ihminen astuu kuvioon.  Niin kauan kun koirat ovat keskenään, eivät ne yleensä aloita tappelua. Eli ensin on ratkaistava miksi koira puri, mikä edeltävä tapahtuma laukaisi koirassa sellaisen käytöksen. Koira ei pure kovin helposti jos se on fyysisesti terve ja sillä on olemassa muita mahdollisuuksia. Jos koiralla ei ole mitään mahdollisuuksia kommunikointiin tai väistämiseen, se puree. Puremiseen liittyy lähes aina pelon tunne tai epävarmuuden voimakas tunne. Pureminen on puolustautumis mekanismi.

Tämän ymmärtäminen vaatii hieman keskittymistä ja kun sen oivaltaa niin alkaa olla mahdollisuuksia keksiä ne seikat jotka johtivat tapahtumiin. Jos koira puree ohjaajaa, on yleensä ohjaaja itse ollut täysin väärässä paikassa väärään aikaan tekemässä jotain mitä ei pitäisi. Tämän jälkeen ohjaajan tulisi tehdä havaintoja siitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja olisiko saavuttanut tavoitteensa menettelemällä toisin eikä puremista olisi koskaan tapahtunut. Valitettavan usein ohjaajan luottamus koiraan kärsii puremisen jälkeen jolloin koira saattaa joutua maksamaan siitä kovan hinnan jopa tarpeettomasti. Pureminen on koiralle yhtä luonnollinen asia kuin syöminen, puremiseen johtavia tilanteita tulee vain niin harvoin suhteessa syömiseen. Ei pitäisi olla yllätys että koira puolustautuu puremalla. Tapahtuman tarkka arviointi auttaa löytämään ne ratkaisevat seikat jolloin osaa toimia seuraavalla kerralla oikein pelottelematta koiraa.

Lapsi koiran lähellä on aina riski koiran kannalta, onneksi yleensä kaikki sujuu hyvin. Koiraa ei koskaan saa jättää lapsen kanssa kahdestaan koska lapsi ei toimi järkevällä tavalla, ainakaan niin että koira voisi sen ymmärtää. Koira ei voi suhtautua lapseen kuin ylempiarvoiseen koska sille ei ole mitään edellytyksiä. Lapsi ei voisi puolustaa laumaa, lapsi ei voisi puolustaa koiraa jne. Koira siis suhtautuu lapseen hyvin varautuneesti ja pitää tätä alempanaan. Koira saattaa antaa lapsen koskea itseensä mutta ei kuitenkaan ole levollinen. Lapsen käytös saattaa muuttua sekunnissa aiheuttaen tahattomasti koiralle kipua tai lisäten epävarmuutta. Monesti näkee miten koira vilkuilee ympärilleen ja nuoleskelee kuonoaan lapsen ollessa liian lähellä. Tätä pahentaa vielä se kun sitten lapsi esim kaatuu koiran lähellä ja alkaa itkeä jolloin äiti panikoiden juoksee pelastamaan lastaan. Kuka pelastaisi sen koiran? sillä on vähintään yhtä hätä kuin sillä lapsella siinä tilanteessa. Näin yleensä koira jää oman epävarmuutensa kanssa kahdestaan ja palautuu siitä sitten aikanaan mutta seuraavan kerran lapsen lähellä se kokee jo etukäteen tutun epävarmuuden. Jos lapsi sattuu uhkaamaan koiraa, on koiralla ainut tapa hoitaa ongelma ärähtämällä tai jopa näykkäämällä kuten alempiarvoista yleensä ottaen kohdellaan. Oli se sitten ihminen tai koira. Harmillista että tästä monesti koira lähtee pakastimeen tai kiertolaiseksi.

Aikuisen vastuu korostuu kun lapsiperheessä on koira, silloin aikuisen on tehtävä selvät säännöt miten koiran kanssa ollaan ja voidaan välttyä näiltä harmeilta. Eli lapsi on opetettava olemaan koiran kanssa eikä toisinpäin. Jos lapsi on niin pieni ettei se voi ymmärtää, on tämä kohtaaminen järjestettävä hallitusti niin että koira voi poistua heti kun haluaa eikä lapsi pääse vahingoittamaan koiraa.

Kun laumanjohtaja poistuu laumasta jonne jää koira ja lapsi, nousee koira johtamaan laumaa siksi aikaa kun aikuinen on poissa. On täysin normaalia että silloin koiran velvollisuus on pitää lauma kurissa omalla luonnollisella tavallaan joka saattaa johtaa fyysiseen konfliktiin. Näin päästiin median otsikoihin ja koiraa ei enää ole. Tämä kuvio kun ymmärretään, voisi moni ikävä tilanne jäädä syntymättä ja perhe voisi pitää kaikki rakkaat perheenjäsenet läsnä niin kauan kuin mahdollista. 

13. KOIRA HAUKKUU

Koiran luonnollisimpia ominaisuuksia on ilmaista itseään haukkumalla, esimerkiksi varoittaessaan muita havaitsemastaan vaarasta tai ollessaan kiihdyksissä. Kotikoiralla haukkuminen lähes aina liittyy ovikelloon tai vieraaseen ääneen joka viestii odottamattomasta tunkeilijasta. On täysin suotavaa että koira haukkumalla reagoi esimerkiksi ovikelloon, mutta sen tulee lopettaa heti kun "johtaja" ilmaisee havainneensa vaaran. Tämän jälkeen koiran tulisi seurata johtajan aloitetta joko häätää kutsumattomat vieraat tai sitten ottaa vastaan laumaan uusia jäseniä.

Jos koira ei tottele kieltoa haukkumisen lopettamiseksi, on ongelmia perusrakenteessa. Sitten pitää ratkaista pari kysymystä, miksi koira ei välitä kiellosta tai miksi se käy kierroksilla ja purkaa sen haukkumalla. Yleensä molempiin löytyy vastaus ohjaajasta. Ohjaaja ei ole kyennyt auktoriteetillään valjastamaan koiraa tahtoonsa ja tottelemaan EI käskyä tai sitten ohjaajan toimien seurauksena koiraan virittyy kokoajan lisää viretasoa joka purkautuu mm. haukkumisen kautta.

Jos koira hallitsee ohjaajaa, usein näkee että koira haukkuu ohjaajan edessä käskien sen tekemään edes jotain. Ihan sama mitä kunhan jokin muutos ohjaajan toimintaan tulee.

Tähän sopiikin lause joka kuuluu näin: koiran toiminta ei saa vaikuttaa ohjaajan valintoihin vaan ohjaajan toiminta pitää vaikuttaa koiran valintoihin. Näin estetään tilanteen syntyminen jossa koira huomaa saavansa ohjaajaan liikettä omilla valinnoillaan.

Ohjaajan huutaminen harvoin auttaa vaan joissain tilanteissa se jopa pahentaa asiaa koska koira saattaa kokea sen niin että koko lauma on nyt häätämässä tunkeilijoita pois eikä koe ohjaajan toimintaa kohdistettuna itseensä.Sitten täytyy muistaa eri rotujen väliset erot joissa jalostuksen kautta on saavutettu tiettyjä ominaisuuksia joista juuri yksi on haukkuminen. Metsästyskoirat eritoten ovat herkkiä haukkumaan. Haukkumisen estämiseksi markkinoilla on tarjolla sirtuunpantoja ja ties mitä muita vempaimia äänihaitan poistamiseksi, kyllähän näillä saatetaan saada haukkumista vähenemään mutta itse syytä ne eivät poista. Sitä miksi koira kokee painetta tai epävarmuutta joka johtaa siihen häiritsevään haukkumiseen. Jos hallittaisiiin viretason muutoksia niin hallittaisiin myös niiden seuraukset.

14.SISÄSIISTEYS

Koira oppii sisäsiistiksi yleensä puolenvuoden ikään mennessä, riippuen miten pitkiä aikoja sen tulee kestää ja miten suuresta rodusta on kysymys. Pennun kanssa on kuitenkin aina varauduttava jo ennalta siihen että se tekee tarpeensa sisälle. Valmistellaan asuinympäristö siten ettei sisälle pissaaminen aiheuta vahinkoa, poistetaan matot ja muut arat materiaalit.

Pennun tulee päästä ulos usein, yleensä se ei pysty pidättämään kuin tunnin jonka jälkeen se tekee tarpeensa sinne missä nyt sitten sattuukin olemaan. Omistajan onkin syytä olla valppaana ja ulkoilutettava pentua niin paljon kuin on tarpeen. Sitten kun vahinko on sattunut sisällä, siihen suhtaudutaan neutraalisti ja välinpitämättömästi.

Koiran ravinnon laadun ja määrän oikealla valinnalla voidaan paljolti vaikuttaa siihen miten paljon sille tulee tarvetta asiointiin, järkevällä ruokavaliolla ulos tulevan massan määrä on paljon pienempi ja imeytyminen parempi. Jos koiranpentu tai aikuinen saa hankalasti sulavaa ravintoa, yleensä se janottaa koiraa tai se juo vettä lievittääkseen tuskaista oloaan jolloin pissaamisen tarve luonnollisesti kasvaa. Levottomuus myös lisää suoliston toimintaa ja aineenvaihdunta häiriintyy. Kuten huomaatte kaikki vaikuttaa kaikkeen, ruoka on tässä tärkeässä roolissa.


On ymmärrettävää että joudumme jättämään pennun yksin kotiin koska yhteiskunta ja elintaso vaatii työssä käymistä joka päivä. Pennulle tämä on suuri haaste koska sen fyysinen koko ei vielä mahdollista sitä että se kykenisi pidättämään tarpeensa koko päivän mittaisen ajan. Näin ollen se joutuu tekemään tarpeensa sisälle ja sisäsiistiksi oppiminen hidastuu. Koiraa ei saa rankaista siitä jos vahinko on käynyt. Unohdetaan jo ne konstit koiran kuonon painamiset pissalätäkköön tai kakka kasaan! miten korkealle koira arvostaakaan ohjaajaa joka toimii näin? hankitaanko siinä laumanjohtajalle pisteitä? EI!  

Sisäsiistiksi oppiminen ei ole koirasta kiinni vaan ohjaajasta ja ohjaajan panostamisesta asiaan. Jos ohjaaja on laiskan puoleinen ja ei jaksa loikkia sohvalta ulos monta kertaa päivässä niin selvääkin selvempää on että ei tarvitse kaukaa etsiä seuraavaa paikallista siivousprojektia. 

15. ELEKIELI

Elekielellä tarkoitetaan koiraeläimen kykyä kommunikoida eleillä toisten yksilöiden kanssa koska niiden puhekieli on niin vajavaista ja vähän informaatiota sisältävää. Elekielen tunnistaminen edellyttää koiran katsomista ja tietoisesti eleiden tunnistamista. Näitä voi sitten itse kopioida ja käyttää hyväkseen koiran koulutuksessa jolloin kommunikointi koiran kanssa on helpompaa ja koira kiinnostuu ohjaajasta helpommin.

Elekielityypit pääosin ovat:

- hännän asento
- pään asento sekä ilmeet
- korvien asento sekä niiden äänekäs ravistelu
- haukottelu, joskus äänekäskin         

- vartalon asento
- liikkuminen (jäykät tai nopeat liikkeet )
- ääni

1. HÄNNÄN ASENTO

Hännän asennolla ilmaistaan joko itsevarmuutta, pelkoa tai mielentilaa ja viretasoa. Voimakkaasti pystyssä oleva häntä kuvastaa itsevarmuutta ja voimakasta uhmaa eikä muut yksilöt jätä tätä elettä huomaamatta. Alhaalla tai vatsan alla oleva häntä on voimakas merkki ympäristölle epävarmuudesta ja jopa pelkotilasta. Heiluva häntä on merkki varauksettomasta sosiaalisesta signaalista ja heilumisnopeus viestii innostumisen määrästä ja viretasosta. Syvästi keskittyneen koiran häntä on vähän jäykkä ja kun se tunnistaa jotain tuttua tms. hännän liike on sivusuuntaista  mutta paljon pienempää kuin esim. iloinen häntä.

2. PÄÄN ASENTO SEKÄ ILMEET

Pään asento on tavallaan elekielen viimeistelevä ele jolla koira hienosäätää viestin merkitystä. Korkealla oleva pää korvat takana ja häntä nopeasti heiluvassa liikkeessä huulet vedettynä taakse kertoo leikkiin kutsusta eikä sisällä yhtään hallintaa tai dominanssia. Kun taas korkealla oleva pää korvat edessä ja jäykällä vartalolla jossa häntä on joko korkealla tai aavistuksen kaarella kertoo keskittyneestä koirasta joka on aistinut joko vaaraa tai saaliin. Toimintaa kuitenkin on luvassa.

Huulien asento, korvien asento, otsarypyt, pään kallistaminen, nostaminen tai painaminen ovat kaikki tärkeitä viestejä.


3. KORVIEN ASENTO

Korvien asennolla koira viestii uhkaa, väistöä, kiinnostusta tai välinpitämättömyyttä. Riippuen muista eleistä ja tilanteesta. Äänekäs ravistelu on yleensä turhautumisen tai levottomuuden merkki.


4. HAUKOTTELU

Haukottelulla koira pyrkii viestimään ympäristölle että paine sitä kohtaan on kasvanut liian suureksi ja pyytää näin toisia rauhoittumaan ja haluaisi kaiken palaavan ennalleen. Äänekäs haukottelu viestii turhautumisesta ja levottomuudesta.


5. VARTALON ASENTO

Vartalon asennolla on merkittävä vaikutus toisiin yksilöihin eleenä joka merkitsee joko alistumista, uhkaamista, valppautta, epävarmuutta, pelkoa tai itsevarmuutta. Aina esiintyy myös muita eleitä tämän lisäksi.


6. LIIKKUMINEN

Liikkuminen yhdistettyinä muihin eleisiin viimeistelee myös tarkoitetut viestit jolla koira pyrkii kertomaan mm. hallintaa liikkumalla jäykästi pää ylhäällä hitain liikkein mutta ei osoita epävarmoja eleitä tai ilmeitä. Kun taas nopeat liikkeet kuten nopeasti etupää alas ja sivusuuntaisella kehon liikkeellä haetaan leikkikaveria toisesta yksilöstä johon toinen yleensä vastaa nopeasti.


7.ÄÄNI

Ääni luetaan myös elekieleen ja haukkuminen voi sisältää monelaista viestiä kuten murinakin ja rotujen välillä näissä on hieman eroavaisuuksia jolloin tulkitseminen on vaikeampaa. On aina tulkittava elekokonaisuuksia saadakseen varmuuden mistä viestistä on kysymys.

16. LIIKKEET JA SUORITUSTEKNIIKAT

Liikkeet joita ohjaajat yleensä koirilleen opettavat ovat koiran peruskäyttäytymistä tukevia ja arkea helpottavia apuja. Täytyy muistaa ettei koira luonnollisesti käsitä järkeviksi näitä vaadittuja toimintoja joita teetämme mutta oikeanlaisella ja riittävällä motivoinnilla saamme koiran tekemään yhteistyötä joka parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta sekä kommunikointia.



Perusliikkeisiin lueteltavat liikkeet :

- istu
- maahan
- seiso
- sivulle
- tänne
- hyppy
- seuraa



1. ISTU

Istu liike opetetaan koiralle siten että kun koira on ohjaajan sivulla tai lähellä, annetaan selkeä käsky "istu" ja viedään makupala koiran kuonon yli pään yläpuolelle jolloin koira melko luonnollisesti valitsee istumisen taaksepäin siirtymisen sijaan. Liikettä toistetaan samanlaisena useita kertoja jonka jälkeen siirrytään vaatimaan makupalan eteen spontaanimpaa reagointia.



Istu liikettä voidaan vahvistaa siten että liikutaan rauhallisesti eteenpäin koira kontaktissa ja esimerkiksi joka 5 askeleen jälkeen pysähdytään rauhallisesti, annetaan käsky, kun koira istuu palkitaan samantien ja annetaan liikkeelle lähtökäsky kuten "mennään" tai "seuraa" . Tätä toistetaan useita kertoja ketjumaisesti. Tämän ideana on tuottaa koiralle "rutiini" joka alkaa tuntua tutulta parin suorituksen jälkeen ja ohjaajakin toistaa itseään kerta toisensa jälkeen jolloin koiran itsevarmuus uutta asiaa kohtaan kasvaa ja opppiminen nopeutuu. Vielä parempi jos liike pysähtyy aina samalle jalalle ja liikkeelle lähdetään aina eri jalalla kun pysähdytään jolloin koira kytkee elekielen tukemaan käskyä. Koiraa ei saa painaa selästä tai muutenkaan pakottaa istumaan vaan pelkällä makupalalla houkutellen, näin kyetään pitämään liike ja itse oppimistilanne hyvässä hengessä eikä koirasta tunnu ikävälle suorittaa uusia asioita.

Kun koira on oppinut istuutumaan käskystä, on sille opetettava että se myös odottaa istualtaan. Tämä tapahtuu siten että ohjaaja antaa koiralle käskyn "ISTU" jonka jälkeen odottaa sekunnin ennen makupalan antamista, tämän jälkeen sama uusiutuu mutta aikaa vaihdellaan sekunnista noin kymmeneen sekunttiin epäjärjestyksessä eikä koira nouse paikoiltaan tämän aikana. Suoritusten määrä voisi olla jotain 4-6 toiston verran kunnes rauhallisesti vapautetaan koira käskyn alta.

Huom! ISTU käsky annetaan aina kun koira jätetään odottamaan, tai liikkeen aikana palkitaan välimakupaloilla jonka jälkeen käsky toistetaan.





2. MAAHAN

Alaspäin menevä liike on aina koiralle hankala koska se sisältää voimakkaasti dominoivia tuntemuksia ja alistuvuutta. Siksi ohjaajalle onkin suuri haaste saada asia käännettyä niin että koira menee maahan ilman dominanssia, hyvin opetettuna koiran mielestä maahan meno on ihan yhtä hyvä ajatus kuin ohjaajankin. Maahanmenoa ei saa yhdistää rankaisuun.

Maahanmeno opetetaan koiralle istumisen kautta, makupalalla houkutellaan koira maahan. Koiraa ei saa painaa, vetää tassuista tai painostaa maahan vaan se pitää houkutella. Näin saadaan pidettyä liike positiivisena.
Koiran istuessa kuljetetaan makupalaa rinnankautta etutassujen väliin maata vasten ja peitetään kädellä. Houkutellaan koira makupalan perään ja annetaan sen ymmärtää että mitä kovemmin se sitä kuonollaan kaivaa ja mitä alemmas se laskeutuu, sitä nopeammin se makupalan saa. Koiran mieleen pitäisi saada ajatus että kaivautumalla alakautta käden alle se saa haluamansa. Tätä toistetaan useasti ja käskyn pitää kuulua selkeästi että koira ylipäänsä yhdistäisi makupalan, liikkeen ja käskyn toisiinsa. Käsky ei saa olla dominoiva eikä sitä tarvitse huutaa vaan käsky tulee lausua yhtä helposti kuin muutkin käskyt. Käskyjen välissä ei saa olla muita sanoja eikä käskyt saa tulla tiheään peräkkäin, selkeys on päämäärä kaikessa niinkuin käskyissäkin.

Koiran saa odottamaan maassa samalla tavoin kuin istumisessakin eli makupalan antamista venytetään ja aikaa käskyn ja makupalan välillä muutellaan mutta vain sekunneissa.

Huom! ei kannata odottaa ja katsoa miten kauan koira jaksaa odottaa vaan mieluiten haetaan vain onnistumisia!

3. SEISO

"Seiso"liikkeen tarkoitus on saada koira pysymään seisaallaan oli se sitten maassa, istumassa tai juoksussa. Käskyn kuultuaan koira jäisi seisomaan paikalleen.
Ehkä paras tapa on opettaa se pysähtymään rauhallisesta liikkeestä. Kävellään muutama metri koira kontaktissa ja annetaan käsky samalla vieden makupalaa alas koiran kuonon korkeudelle ettei se vain  istuisi, koira luonnollisesti keskittyy makupalaan ja silloin ohjaaja koskee kevyesti koiran kylkeen ja rauhoittaa koiran paikoilleen rauhallisesti kehuen ja vahvistaen sen oloa. Sama toistuu useasti kunnes koira alkaa reagoimaan spontaanisti käskyyn. Tästä edetään siten että kun koira on saatu pysähtymään paikoilleen tulee ohjaajan pyrkiä siirtymään koiran viereltä koiran etupuolelle ja takaisin palkitsemaan koiraa. Näin saadaan koiralle vaikutelma siitä mihin pyritään ja että on ihan oikein jäädä paikoilleen vaikka ohjaaja siirtyykin pois viereltä.
Tämän jälkeen on helpompi lähestyä opettamaan koiraa istumasta seisaalleen, joko kevyesti koskettamalla koiraa vatsaan tai ottamalla puoli askelta eteenpäin juuri sen verran että koira joutuu nousemaan siirtymistä varten jolloin siitä palkitaan. Loppu onkin sitten vain viilaamista ja toistoja.

4. SIVULLE

Sivulletulo kiertäen oikealta puolelta ohjaajan takaa vasemmalle puolelle istumaan.
Liike on helppo opettaa koiralle, vaikeus on houkuttelussa koira toimimaan ohjaajaa kohti. Hakeudutaan siten että koira jää ohjaajan eteen ja otetaan makupala  oikeaan käteen ja annetaan käsky "sivulle", otetaan pieni askel taaksepäin helpottaaksemme koiraa liikkumaan itseämme kohti. Ikäänkuin omalla eleellämme vetäisimme koiraa liikkeelle ja heti kun koira liikahtaa kohti on kehuttava niin että liike jatkuu perille saakka eli makupalan luokse. Kun koira on käden luona pidetään käsi paikallaan ja otetaan pieni askel eteenpäin, vaihdetaan makupala vasempaan käteen ja yritetään houkutella koira siirtymään vasemman käden luokse. Välittömästi kun koiran kuono koskettaa vasenta kättä avautuu käsi palkaten koiran makupalalla. Liike suoritetaan kolmen-neljän sarjoina peräjälkeen ettei koira ehdi välissä unohtaa mitä juuri tapahtui.
Kun kiertäminen on saatu onnistumaan aletaan vaatia koira istumaan ennen makupalan saamista ihan ohjaajan viereen vasemman jalan juureen ja palkitaan siihen.

5. TÄNNE

Luoksetulo on toiminto jolla saadaan koira tilanteessa missä hyvänsä käskyllä ohjaajan luokse.
Luoksetulon pitää olla aina postiivinen ja koiralla voimakas halu tulla ohjaajan luokse. Luoksetulossa ei koskaan rankaista koiraa.
Pennun kanssa on helppo harjoitella luoksetuloa kahden ihmisen välissä pallotellen makupalaa apuna käyttäen, yksin harjoitellessa toimitaan siten että koiran ollessa etäällä ohjaajasta kutsuu ohjaaja koiraa ja liikkuu samalla koirasta poispäin ikäänkuin karkuun koiraa lyhyen matkaa niin että koiralle tulee halu lähteä takaa-ajoon.

6. HYPPY

Hyppy on hyvä konsti saada koira luottamaan ohjaajan valintaan. Koira ensin suhtautuu hyppyesteeseen luonnollisen epävarmasti koska ei ole mitään syytä miksi siitä pitäisi hypätä koska vierestä pääsee kyllä hyvin muutenkin. Siksi koira epäilee telinettä ja sen tarkoitusta.
Hypyt aloitetaan todella matalalla esteellä tai pelkillä rimoilla maassa joiden yli koiraa viedään samalla rauhallisesti kehuen ja varmistaen että koira keskittyy sekä esteeseen että palkkioon.

Huom! Koira ei saa hössöttää tai olla liian vilkas tätä tehdessä. Näin toimien voitetaan koiran epävarmuus esteellä, sen varmuus ja luottamus ohjaajaa kohtaan myös kasvaa koska ohjaaja kykeni arvioimaan esteen vaarattomaksi ja osoitti sen myös käytännössä.


7. SEURAA

Seuraa käsky on itseasiassa todella tiivis kontakti koiran sekä ohjaajan välillä ja koira on opetettu kulkemaan lapa ohjaajan vasemman polven kohdalla. Seuraa käskyä ei käytetä pitkä kestoisissa suorituksissa vaan ainoastaan lyhyissä seuraamistilanteissa n.10m-50m matkoja kerrallaan. Näin varmistetaan ettei koira kyllästy kontaktiin ylläpitämiseen ja suoritus tarkkuus ala rakoilla.

Seuraa käskyn opetus ja tutuksi luominen aloitetaan ihan vaan perusasennosta eli koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella kaikessa rauhassa. Ohjaaja antaa selkeän käskyn "SEURAA" ja seurataan koiran eleitä kiinnittääkö se ohjaajan käskyyn huomiota katsomalla ylöspäin. Jos koira ei katso ohjaajaan ei se myöskään ansaitse makupalaa vaan yritetään uudelleen lisäämällä koiran nimi ensimmäiseen yritykseen. Yleensä tämän seurauksena koira katsoo ylös ohjaajan kasvoihin jolloin ohjaaja välittömästi palkitsee koiran. Ei liikuta edelleenkään vaan sama toistetaan usaan kertaan mutta koiran nimi jätetään pois ja keskitytään vain siihen että koira ottaa kontaktin ohjaajaan pelkällä seuraa käskyllä ja saa siitä palkkion.

Näin toimien saadaan koiran kontakti kun "SEURAA" käsky on annettu. Siitä on sen jälkeen helppo jatkaa lyhyeen siirtymiseen. Annetaan käsky ja odotetaan koiran kontaktin syntymistä max 2 sekunttia jonka jälkeen käsky toistetaan jos kontaktia ei synny. Kun kontakti on saatu, otetaan vain yksi askel lievästi oikelle kaartaen koiran kulkusuunnasta poiketen jolloin koiran luonnollisesti ottaa askeleen ohjaajaa kohtii saaden siitä palkkion. Tätä toistetaan muutaman kerran jonka jälkeen lisätään askeleita sekä niiden lukumäärää vaihdellen kuitenkin matkan pysyessä alle 20 askeleen.

17. VASTEN HYPPIMINEN

Usein koetaan ongelmalliseksi se että koira hyppii joko ohjaajaa itseään tai vierasta vasten. On täysin ymmärrettävää että tälläistä käytöstä ei suvaita, oli koira sitten pieni tai suuri.  "Ongelma" voidaan opettaa koiralta pois mutta sitä ennen täytyy kyetä tunnistamaan mitä koira tällä toiminnallaan pyrkii viestimään.

Ehkä suurin osa koirista hakee sosiaalista kontaktia ihmiseen ja kun ihmisen kasvot ovat niin korkealla , ainut keino päästä nuolaisemaan suupieliä on nousta ylös kohti kasvoja.

Moni koira joka hyppii ohjaajaa vasten pyrkii toiminnallaan saavuttamaan ohjaajassa jonkilaista toimintaa, eli koira pakottaa ohjaajan kiinnittämään huomion itseensä eikä ohjaaja siltä voi välttyä. Samalla koira saa ohjaajaan liikettä joka ikäänkuin palkitsee koiraa koska sai haluamansa huomion sekä toimintaa.

Sitten on tämä vähemmistö joka pyrkii dominoimaan käytöksellään vieraita ja joskus tuttujakin ihmisiä. Koirat ovat yleensä suurikokoisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja. Koiran tarkoitus on mahtailla ylivertaisuudellaan muille ympärillään oleville yksilöille ja saattaapa siitä joskus kehkeytyä konfliktikin.


Miten näitä ongelmia voi siten välttää, ehkäistä tai korjata?

ÄLÄ OPETA KOIRAA HYPPIMÄÄN VASTEN SAADAKSEEN MAKUPALAN, tätä näkee liian usein että omalle koiralle opetetaan vasten hyppääminen ja sitten kiljutaan kun se sotkee vastaantulijan GANTin villakangastakin.



Ensinnäkin nuoren pennun kanssa asia on paljon helpompi aloittaa koska koko suunnitelmallinen koulutus tukee kaikkea toimintaa joka lopulta ehkäisee ennalta jo ongelmien syntymisen.

Esim.

Opetetaan pentu kuuntelemaan----> vahvistetaan kuuntelemista-----> vahvistetaan kontaktia-----> Opetetaan reagointi----> opetetaan käsky ja käskytystapa-----> vahvistetaan onnistunutta toimintaa----> kielletään virheellisestä toiminnasta (tämä on informativinen lisä, ei pakote!)----> vahvistetaan kontaktia, kuuntelua----> annetaan käsky-----> luetaan reagointi koirasta----> vahvistetaan onnistunutta toimintaa...jne

Tästä näkee vähän miten koiran saa tavallaan ohjattua jo kaukaa kohti maalia kun suunnittelee ensin perusteellisesti toimintaketjun. Ikääkuin ohjaisi junaa perävaunusta kohti tavoitetta. Sama toimii kyllä aikuisellakin koiralla, ongelmana vain on jo opittu käyttäytymismalli.


Jos ensin tarkastellaan sosiaalista koiraa joka haluaa tutustua toiseen ihmiseen, vieras tai ei. Koira menee nopeasti häntä heiluen ihmisen luokse, koira ei välttämättä tunne vierasta ja ei siis voi olla satavarma siitä että vieras hyväksyy koiran lähelleen. Eli koira on hieman epävarma joka lisää sen tarvetta päästä äkkiä kontaktiin. Lähelle päästyään sillä on kiire tavoittaa kasvot että voisi ilmaista itseään ennenkuin toinen tekee hätäisiä johtopäätöksiä koiran tarkoitusperistä. Jos tässä vaiheessa koiralle karjutaan tai rankaistaan vieläpä fyysisesti saadaan aikaiseksi luottamuspula. Luottamus on tärkeä asia ja tämän jälkeen koira alkaa kokea suurempaa epävarmuuta vieraista ihmisistä. Käytös näkyy joko liioiteltuna alistumisena tai sitten tilanteen välttelemisenä. Joka tapauksessa koira kokee aina toisten lähelläolemisen tukalaksi. Tilanteen korjaantuminen ottaa juuri sen ajan minkä koiran hermorakenne antaa myöden.

Itse opettaisin koiran esim istumaan käskystä niin varmasti että käskyn kuultuaan se ei muuta haluakkaan tehdä. Näin saadaan kaikki pidettyä positiivisena eikä luottamus ainakaan heikkene mihinkään suuntaan. Näin toimien saadaan myös peliaikaa siihen että vieras ehtii laskeutua koiran lähelle eikä hyppimiseen ole enää tarvetta. Lyhyen kontaktin jälkeen vieraan ei tulisi enää kiinnittää koiraan huomiota.


Koira joka hyppii ohjaajaa vasten, hakee lähes aina hallintaa ja vaikutusvaltaa. Onhan se koiralle helppo tapa saada ohjaajan jakamaton huomio jos 80 kiloinen koira nousee takajaloilleen ja laskee tassunsa ohjaajan rinnuksille. Yleensä näissä tapauksissa on myös muita oireita joka sektorilla eli koira vetää remmissä, ei tule luokse jos ei huvita, haukkuu ohjaajalle ja muille ja ylipäänsä kaikkea mikä liittyy auktoriteettien olemassaoloon. Näissä tapauksissa ohjaaja joutuu aloittamaan hyvin alusta ja perusteellisella väsytys työskentelyllä saavuttaa takaisin sen arvon joka lauman"johtajalle" kuuluu. 

Itse aloittaisin arkirutiinien tarkastelulla, en antaisi koiralle ainuttakaan käskyä jolle ei olisi välittömiä toteutumisen edellytyksiä. Puhusin todella vähän mutta asiaa. Huolehtisin että toisin itseni esille lauman "päättäjänä" jolloin ruoka-ajat olisivat aina hallinnassani enkä noudattaisi säännöllisyyttä missään vaan kaikki asiat tulevat kun tulevat. Esim ruoka, ulkoilu, leikit ja muut. Välttelisin kontaktia muutoin kuin itse haluaisin. Korostaisin näin olemassaoloni tärkeyttä.


Dominoivat koirat ovatkin sitten oma lukunsa, niiden kanssa voi joutua taistelmaan kovemmin ottein koska monesti ne tarjoavat hammasta vastineeksi ohjaajan hyville ideoille. Näissä tapauksissa on menty metsään jo alunpitäen koulutusten kanssa tai sitten koulutus on jäänyt yritykseltäänkin jo vähäiseksi ja tätä koitettu paikata kovalla äänellä ja otteilla. Sitten kun taidot ovat loppuneet ja on kantti pettänyt on koira havainnut luovuttajan. Nämäkään ei ole mahdottomia tapauksia vaan kyllä niistäkin saa ihan hyviä mutta ohjaaja vain pitää vaihtaa tai kehityskelpoinen ohjaaja hakee neuvoja ja muuttaa kokonaan entisen toimintamallinsa uuteen ja parempaan. Yhtään helpommaksi tästä ei tee se että valtaosassa tapauksia koira on rodultaan suuri ja vahva niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

18. RAUHALLINEN KOIRA

Perusrauhallisuus on ominaisuus joka antaa parhaan mahdollisen pohjan uusien asioiden oppimiselle. Koira voi hyvin ja sen elämänlaatu perustuu valtaviin mahdollisuuksiin ja vaikuttaviin kokemuksiin ilman negatiivista stressiä ja jopa fyysistä pahoinvointia.

Rauhallinen koira EI ole laiska! Ns. laiska koira kannattaa käyttää eläinlääkärillä koska syyt käytökseen saattavat löytyä terveydestä tai ravinnosta.

Miten usein unohdammekaan etteivät koirat toimi kuten koneet tai etteivät siltä vaatimamme asiat ole kovinkaan hyvin mietittyjä koiran henkisen hyvinvoinnin kannalta. Aktiivinen tekeminen koiran kanssa on hyvä mutta myös aktiivinen rauhallisuus on vähintäänkin yhtä tärkeää jos ei jopa tärkeämpää.

Perustelen väittämän seuraavasti:

Aloitetaan pennusta koska nuoruus on koiralle tärkeintä aikaa ja myös ohjaajille. Silloin meillä on loistava mahdollisuus jatkaa elämän opetamista nuorelle koiralle siitä mihin emon opetus jäi pennun luovuttamisen jälkeen. Varmasti kaikki olemme yhtä mieltä siitä että turvallisuus on pennulle ja koiralle ensisijaisesti tärkeintä ja hallitseva tunne. Rauhallisuus on yksi tätä tukeva asia, rauhallisuus merkitsee koirien eleissä aina vakautta ja varmuutta. Oli tilanne mikä tahansa, on varma yksilö aina hyvin rauhallinen ja muuttu aktiiviseksi vain tilanteen niin vaatiessa. Jopa silloinkin on toiminnassa aistittavissa jotain joka tuntuu arvokkuudelta. Kun pentu kokee päivittäin uusia asioita, on sillä oltava aikaa keskittyä niihin ja syventyä pieniin yksityiskohtiin. Näin se saa tarvittavan informaation tilanteesta ja se oppii toimimaan sen mukaisesti.  Näin pentu oppii kohtaamaan asiat omalla tavallaan ja joiden rajat asettaa sen omat kyvyt sisäistää sekä oppia. Pennulle pitää siis antaa aikaa ja omaa rauhaa elämiseen. Emme saa hukuttaa koiraa informaatioon ja signaaleihin jotka vievät sen keskittymisen kauas pois niistä asioista joihin sen tulisi keskittyä. Niin mukavaa kun se onkin antaa pennulle huomiota ja aktivoida sitä. Joskus kärsimättömyydessämme sorrumme kuitenkin sellaisiin ylilyönteihin että unohdamme antaa koiralle aikaa henkiseen rauhoittumiseen.

Kuvitteellinen ohjaaja, Pirjo

Jos kaivetaan tähän rinnalle aavistuksen kärjistetty ohjaajatyyppi, Pirjo, jonka treeniliivin taskussa upouusi motivaatiopatuka polttelee siihen malliin että pitäsi jo päästä tottiskentälle pennun kanssa treenaamaan. Pirjo alkaa suunnittelemaan edellisiltä kursseilta saamiensa viettioppien perusteella treenejä puolenvuoden päähän ja näkee jo mielessään miten kentän reunalla ihmiset huokaillen ihastelevat shamppanjakorkkien poksahtelun säestämänä sitä kuinka hänen nippanappa vuoden ikäinen Roki-koira suorittaa pk-tottis liikkeet pilkun tarkasti ilman pienintäkään virhettä keräten itse samalla arvokasta meriittiä kisaporukoissa.

Niinpä Pirjo etsii itselleen jostain pennun jonka luovutusajankohta osuu sopivasti keväälle, että hankien sulaessa treenikentän nurmelta olisi pentu juuri parikuinen ja valmis ensimmäisiin treeneihin. Näin lumen sulamista odotellessaan hän luo jo tarkkaa ohjelmaa miten tämä mielen syvyyksiin maalattu kuva saataisiin toteutettua ja mitä nopeammin niin aina vain parempi.  Saatuaan Roki-pennun kotiinsa alkaa Pirjoa jo kutkuttaa ja jalanpohjia kuumottaa. Eipä aikaakaan kun ollaan jo ensimmäisissä pentutreeneissä sisähallissa missä voi ottaa keväästä varaslähdön jolloin kentälle päästyään olisi jo perusasioita päästy hiomaan siihen malliin että muut aloittelevat ovat valmiiksi jälkijunassa. Kärsimättömänä Pirjo treenaa joka päivä enemmän ja enemmän kunnes ei päivisin enää ehdi leipätyönsä lisäksi muuta tekemäänkään kuin treenaamaan. Tässävaiheessa Roki onkin jo puolivuotias ja sitä käsketään ja motivoidaan jo täysin rinnoin. Kohta Pirjo huomaa että Roki onkin yllättävän villi eikä entiset motivoinnit enää tuota samanlaista tulosta kuin aiemmin, niinpä hän näppärästi keksii miten motivoida vielä voimakkaammin ja taas mennään pää kolmantena jalkana. Koittaa kohta taas päivä jolloin koirassa tuntuu olevan aina vain enemmän virtaa ja Pirjo on ihmeissään, niinpä hän arvelee ettei nuoren koiran elämässä ole riittävästi aktiviteetteja. Siispä järjestetään lisää aktiviteetteja lisäämällä harrastuksiin valikoimaa varmistamaan että koira saa varmasti tarpeekseen toimintaa ja ennenkaikkea motivointia. Rokin ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen on sen elämässä ehtinyt tapahtua jo yhtä sun toista, on treenattu tottista, hakua, jälkeä, esineruutua, tokoa, agiliyä ja vieläpä muutama purukin suojelu treeneissä. Pirjon kaveri ammattimaisesti suositteli suojelua koska koira vaikutti olevan sen verran innokas repimisiin että suojelu varmasti tarjoasi sille vastinetta villille olemukselleen, niinpä Pirjo hakeutui suojelutreeneihin.  Rokin ollessa vuoden ikäinen, ei Pirjolla ollut enää lainkaan samoja huonekaluja eikä kavereita kuten vielä vuosi sitten. Rokin tulemisen myötä oli moni asia muuttunut. Kaikki vapaa-aika menee koiran kanssa ja töissä ollessaan kun koira jää yksi kotiin, rikkoo se kaikki mitä rikottavissa on. Jos ei muuta niin se haukkuu kuin viimeistä päivää saaden naapurien jakamattoman huomion itseensä.

Tässä vaiheessa Pirjolle on selvinnyt että nyt on jokin pielessä ja syy täytyy olla koirassa. Tämän oivallettuaan miettii Pirjo miten tästä eteenpäin, selvääkin selvempää on se että nyt ei tieto riitä ja on kaivettava jostain uusia kikkoja avuksi murentuneelle unelmalle. Roki takaluukussa ajellaan ympäri suomea ja käydään arvioiduttamassa koiraa ja kuulemassa muiden mielipiteitä siitä mikä Roki on koiriaan. Kotiin palattuaan kokoaa Pirjo tiedonmuruset yksiin kansiin ja päättäväisesti ryhtyy noudattamaan annettuja neuvoja. Pirjo teki muistiinpanot vähän hätäisesti kuten yleensä kaiken muunkin ja näinollen jäi neuvojen taustalta ymmärrys pois eivätkä asiat oikein Pirjolle avautuneet niin kuin oli tarkoitettu. Pirjo suorittaa annetut tehtävät mekaanisesti siten kuin oli opetettu ja Roki oli ihmeissään muuttuneesta elämästään. Päivästä toiseen Pirjo jatkaa samaa rataa, kärsimättömänä hän odottaa tuloksia joka ikinen päivä. Aina kuitenkin turhautuen koska hän ei näe sellaisia tuloksia joita olisi toivonut. Roki oli muuttunut vieläkin villimmäksi koska muutos Pirjon käytöksessä sai sen tuntemaan olonsa epävarmaksi eikä ollut enää niinkään varma asioiden kulusta. Tässä on se piste jolloin parannetaan vähän omaa oloa haukkumalla koirankouluttajat kyvyttömiksi ja toteamalla ettei niistäkään ollut yhtään mihinkään. Muutaman kuukauden päästä Pirjon toiminta oli jo taantunut takaisin vanhoihin uriinsa sillä pienellä erolla että Pirjo kyllä itse luuli toimivansa kuten oli neuvottu. Rokin ollessa puolitoistavuotias, toteaa Pirjo että hän ei ole edistynyt koiransa kanssa yhtään mihinkään ja kokee epäonnistuneensa koiransa kanssa. Ehkä ensimmäisen kerran katse käy peilissä ja hän tajuaa että koiran käytös saattaakin olla peräsin hänen itsensä lähes neuroottisesta tavasta suhtautua koiraan ja sen kanssa harrastamiseen. Tästä alkaakin uusi luku Pirjon elämässä.

 
Tarinan perimmäinen tarkoitus oli tuoda esille sen miten nuoren koiran jatkuva aktivoiminen ja sen keskittymisen häiritseminen vääristää sen kuvaa ns. normaalista elämästä ja omasta olotilastaan. Moni tällainen koira kokee levottomuutta ollessaan rauhallinen ja mitään ei tapahdu, ristiriitaista vai kuinka?? Tässä myös joudutaan oravapyörään joka ruokkii itse itseään, aktivointi lisää aktivoinnin tarvetta eikä motivoinnin määrällä  ole kohta enää rajaa ja sekään ei riitä.

Rauhallisuuden luomisen syvin tarkoitus on opettaa koira keskittymään oppiakseen niin hyvin kuin mahdollista ilman häiritsevää tai rikkonaista toimintaa. Loput onkin koiran omista ominaisuuksista kiinni miten se omaksuu asioita ja mihin sen hermorakenne antaa mahdollisuuksia.

Keskittyvä koira näkee kohtaamansa asiat realistisissa mittasuhteissa ja osaa toimia järkevämmin. Toiminta ei saa koirassa aikaan niin suurta muutosta eikä negatiivinen stressi nouse juuri lainkaan. Positiivinen stressi on taas täysin luonnollista ja se mahdollistaa toimintakyvyn puitteissa toteutuksen onnistumisen, kuitenkin suoritus pysyy täysin kasassa.

Itse uskon täysin väittämääni ja olen todennut sen käytännössä omien koirieni kohdalla täysin paikkaansa pitäväksi. Jos minulta kysytään, antaisin neuvon että antakaa pennun olla pentu. Antakaa sen olla itsenäinen ja rauhassa. Antakaa sille aikaa tottua elämään ajan kanssa ja kyllä sille treenaamiselle löytyy oma aikansa sitten ajallaan. Opetetaan pennulle ensin se miten hienoa on kun kykenee vain olemaan ja mitään ei tarvitse tehdä. Näin sille syntyy parempi käsitys itse tekemisestä ja toiminnasta. Koiran ehdoilla on mentävä ja sen kyvyillä on rajoituksensa, kiirehtimällä saadaan koira vain täysin sekaisin sen ensimmäisinä elinvuosinaan eikä se saa mahdollisuutta oppia elämään "normaalisti".

19. EROAHDISTUS

Eroahdistuksesta puhutaan silloin kun koira yksin jäädessään keksii itselleen tekemistä ja purkaa epämielyttävän olonsa ympäristöön. Koira voi olla äänekäs tai sitten ei, mutta melkein aina on varmaa että irtaimisto on vaarassa ja tulee aika hankkia uusia huonekaluja. Tähän markkinarakoon on lääketeollisuuskin tuonut oman "ratkaisunsa" johon suhtaudun vähintäänkin negatiivisesti. Toki sen avulla voidaan katkaista alkanut kierre ja saadaan ongelmasta jonkinlainen ote. Yhdessä lääkityksen ja perustyön kanssa päästään vaivasta, veikkaanpa että hyvin helposti koira jää jatkuvalle lääkitykselle kunnes se on liian vanha jaksaakseen eroahdistella enää.

Eroahdistuksen syynä on yksinjäämisen aiheutama epävarmuus, koira saattaa kokea tulleensa jätetyksi laumasta eikä se selviä yksinään kovasta maailmasta menehtymättä. Tämä tunne koiralla on täysin aito eikä siis ole ihme että se stressissään pureksii kaikkea ja yrittää vapauttaa itsensä päästäkseen takaisin laumansa pariin. Sama oire ilmenee myös silloin jos koira suljetaan toiseen huoneeseen esimerkiksi vieraiden tullessa taloon. Tämän koira kokee siten että lauma hylkäsi sen ja laumaan ilmiselvästi on tullut uusia tulokkaita. KOIRAA EI SULJETA TOISEEN TILAAN!

Koiran muuttaessa aikuisena uuteen perheeseen, esiintyy usein eroahdistusta tai sen kaltaista käytöstä. Tässä tapauksesa asiassa on paljon muutakin kuin pelkästään eroahdistusta. Koiran näkökulmasta katsottuna se on menettänyt laumansa sekä periaatteessa väkisin viety uuteen ympäristöön ja uusien ihmisten keskelle. Se ei vielä edes tiedä miten kaikki ihmiset liittyvät toisiinsa ja miten lauma on muodostunut ylipäänsä. Saati sitten minne sen itsensä tulisi sijoittua hierarkiassa. Koira tarkkailee ympäristöään ja ympäristön suhtautumista itseensä. Koti minne se on viety ei edusta sille mitään tärkeää, lähinnä vankila tulee ensin mieleen. Hajut, äänet, reaktiot, rutiinit, yksilöt, ovat aivan uusia ja kaikki tulee sille eteen yhdellä kertaa. Vieläkö joku ihmettelee miksi koiran käytös muuttuu?

Eri koirarotujen kesken käytös voi poiketa paljonkin perustuen hermorakenteen vahvuuteen ja luonteen ominaisuuksiin. Herkemmät koirat reagoivat voimakkaammin kuin itsevarmat yksilöt. Näissä tapauksissa on syytä unohtaa kaikki rikki menneet tavarat ja yrittää pelastaa se mitä on vielä pelastettavissa. Lakataan laskemasta euroja ja yritetään löytää juurisyy miksi koira toimii niin kuin se toimii. Ryhdytään tietoisesti rakentamaan luottamussuhdetta, rakennetaan rutiineja kuten ruokajajat, lenkkiajat, lenkkireitit, treenit jne. Näin koira alkaa saada jalansijaa uuden perheen elintavoista ja toiminnasta. Kun koira kohtaa uudelleen ja uudelleen tuttuja asioita, alkaa sen itsevarmuus kehittyä ja se leimautuu uusiin omistajiinsa syvemmin. Koiralla kestää helposti vuoden "sisäistää" ihmislauma ja tuntea kuuluvansa lauman rakenteeseen. Suomessa on esimerkiksi neljä erilaista vuodenaikaa jotka vaikuttavat meidän ihmisten toimintaan. Lomat asettuvat yleensä kesälle ja keväälle, kesäisin mökkeillään ja talvisin hiihdellään  ties missä. Vaatteitakin on joka lähtöön ja eri kellonajat kaikkeen toimintaan. Koira siis alkaa vasta vuoden päästä kokea tuttuuden tunnetta kohdatessaan samoja asioita jälleen uudelleen jolloin se osaa jo suhtautua niihin kokemuksella.

Jos koira rikkoo kotona tavaroita, SITÄ EI SAA RANKAISTA! Koskaan ei rankaista koiraa siitä mitä se on tehnyt, se pitää saada kiinni itse teosta ennekuin rankaisua voidaan edes perustella. Koiran rankaisu aiheuttaa vain sen että sen jo ennestään olematon luottamus uusiin omistajiinsa kärsii inflaation ja kaikki tehty työ murenee omiin käsiin. Rankaisun aiheuttama luottamuspula on todella pitkän työn takana eikä sen korjaaminen käy hetkessä jos ylipäänsä ikinä. Kaiken lisäksi rankaisun aiheuttama epätietoisuus vain lisää koiran stressiä ja huomenna se rikkoo vieläkin enemän koska se pelonsekaisin tuntein odottaa omistajia kotiin. Tätä kutsutaan kansanomaisesti noidankehäksi.


Eroahdistuksen syntyä voi pyrkiä ehkäisemään ennalta käyttäytymällä koiran kanssa rauhallisesti ja keskittyä siihen ettei koira näe kovin suurta eroa onko ihmiset kotona vai ei. Kotona ollessaan ohjaajan tulisi suhtautua koiraan yleensä ottaen melko välinpitämättömästi ja välttää tarpeetonta aktivointia tai kontaktia koiraa kohtaan. Jos jokainen kontakti koiraan on rauhallinen ja sisältää mahdollisimman vähän koiran kannalta epäselviä viestejä, vältetään koiran levottomuuden kasvu joka johtuu epätietoisuudesta.

Nuoren koiran tai pennun kanssa yksin jäämistä pitää opetella, hyvä keino on olla tekemättä mitään numeroa ovesta kulkemiseen ja osoittaa selkeästi että siinä ei ole mitään ihmeellistä. Harjoitellaan eri pituisia ajanjaksoja jolloin koira jää sisälle ja ohjaaja käväisee ulkona tullakseen muutaman sekunnin päästä takaisin. Aikaa vaihdellaan sekunneista minuutteihin.  Jos koira haukkuu tai reagoi poistumiseen, ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Takaisin tullessaan ohjaaja ei huomioi koiraa vaikka koira hyppisi miten. Vasta koiran rauhoituttua ja ohjaajalle sopii, otetaan koiraan rauhallinen kontakti ja jatketaan elämää.

Joskus uusi koti on "liian" suuri ja epäselvä koiralle ettei se kykene tulkitsemaan sitä pesäksi tai tilaksi jota se pystyisi hallitsemaan.  Pienempi tila on helpompi mieltää pesäksi, tällä verukkeella ei teljetä koiraa komeroon tai vessaan kuitenkaan vaan huolehditaan että koira oppii mahdollisimman nopeasti luottamaan paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kodissa ei tapahdu koiralle ikäviä asioita kuten fyysistä kuritusta tms.

Asian ydin on se että ymmärretään eroahdistuksen synty jolloin osataan käsitellä asiaa oikeassa mittakaavassa ja oikealla tavalla. Seurauksen poistaminen ei poista ongelmaa. Pohjatyö on tehtävä aina, oli sitten koira pentu tai ei.

TAUKOAMATON AKTIVOINTI  KOTONA OLLESSA  VS. YKSINOLO= EROAHDISTUS, Näin synnytetään eroahdistus itseaiheutetusti. Kontrastiero kahden eri tilanteen välillä on liian suuri, kun lauma on kotona toimintaa riittää ovista ja ikkunoista, kun lauma on poissa kaatuu seinät päälle.

EPÄVARMUUS/PELKO --> STRESSI --> TOIMINTA = EROAHDISTUS

TURVALLISUUS --> HYVÄKSYNTÄ --> RUTIINIT = LUOTTAMUS, tuossa on hyvä alku.. 

20. AJATUKSIA

Mielipiteeni koiran ohjaamisesta ja käsittelystä ovat kuitenkin vain osa totuutta, täydellistä tapaa kouluttaa tai täydellistä tapaa ymmärtää ei ehkä olekaan. Jopa toiset koirat eivät kykene ymmärtämään kaikkien erirotuisten koirien signaaleja ja käytöstä. Miten ihminen koskaan voisi kuvitella olevansa niin täydellinen että hallitsisi kaiken mitä koiran toiminnan ymmärtämiseen tulee. Tämän kun pitää mielessä, on helpompi hyväksyä omat vajavaiset kykynsä. Hankkimalla uusia kokemuksia ja tekemällä aktiivisesti havaintoja omasta koirasta, onnistuminen on jopa todennäköinen. Olen usein sanonutkin että jos ohjaaja haluaa oppia ohjaamaan omaa koiraansa, on hänen ensin opittava katsomaan koiraansa. Jos koiraa ei katso, ei sitä myöskään näe. Oma koira viestii parhaiten sen miten se kokee ohjaajan toiminnan tai olemassaolon tärkeyden. Jos koiraa ei kiinnosta ohjaajan tekemiset, on viesti melko selvä: ohjaajalla ei ole mitään merkitystä koiran sen hetkisessä maailmassa eikä ohjaajan temput juuri vaikuta koiraan. Jos asetelma on rakennettu alunpitäen oikein, jokainen ohjaajan liikahdus, ele tai ääni kiinnostaa koiraa. Koira seuraa tilannetta ja johtaako havainto mihinkään vai ei, pääasia on kuitenkin että koira osoittaa spontaanisti kiinnostuvansa ohjaajasta. En myöskään toiminnallani halua synnyttää tilanteita tai käytöstä johon joudun puuttumaan myöhemmin negatiivisesti. En siis luo sellaisia rutiineja koiran arkeen jotka muodostuvat rasitteeksi itselle sekä koiralle. Koira on siitä hassu eläin että se voi varsin hyvin jos se ei tiedä että toisinkin voi olla. Sen hyvinvointi on siis riippuvainen siitä mitä kokemuspohja sille tarjoaa. Jos koiralle esimerkiksi annetaan makupala joka päivä ennen nukkuman menoa, se alkaa pitää sitä normaalina toimintana ja odottaa sitä joka ilta samaan aikaan. Sen olo muuttuu levottomaksi jos se ei sitten sitä saakkaan eikä se kykene ymmärtämään miksi. Näin pienellä asialla ollaan saatu synnytettyä koiralle tarpeettomasti levoton olotila. Ihmiselle pieni asia mutta koiralle täysin aito. Sama ilmiö esiintyy muissakin toiminnoissa joten kannattaa siis miettiä etukäteen mitä käytöstä koiralle opettaa koska silloin tämä velvoittaa noudattamaan näitä sääntöjä.

Kaikessa koiran toiminnassa esiintyy ihmismieltä miellyttävä vilpittömyys. Tämä ominaisuus juontaa juurensa koiran aivojen toiminnasta joka ei kykene suorittamaan kovinkaan monimutkaisia ajatusketjuja ajantajun sekä tapahtumien suhteen. Koiran muisti on erittäin hyvä ja jotkin asiat pysyvät muistissa koko eliniän. Mutta koska koira ei kykene suunnitelemaan etukäteen toimintojaan ei sen käytös myöskään sisällä ns. vilpillisiä ominaisuuksia.

"Ovela" voisi olla sopiva sana kuvaamaan sitä tilannetajua joka koiralla on ja joka monesti liittyy oman edun tavoitteluun tai siihen rinnastettavaan käyttäytymiseen. Koira toimii siis tilanteessa tilanteen sallimien mahdollisuuksien puitteissa siten että se itse hyötyy siitä eniten. Hyötymisellä tarkoitan sitä että se säilyttää turvan ja se saa kaiken mahdollisen ravinnon mihin sillä on mahdollisuuksia. Nämä tavoitteet tulevat perimästä. Ihmisen tekemä havainto "oveluudesta" syntyy vasta jälkikäteen, sillä hetkellä kun hän ymmärtää tapahtumien kulun ja kokee tulleensa huijatuksi. Hitaudessaan hän ei nähnyt tilannetta silloin kun sen aika oli, vasta sen jälkeen kun oli jo myöhäistä tai kaikki oli jo ohi. Tässä kohdin koira ja ihminen eroavat suuresti, koiran eduksi. Koira elää tilanteessa ja hetkessä kun taas ihminen hetken perässä.

Koiran luottamus ihmiseen on haaste itsessään, se ei ole itsestään selvyys eikä sitä pidä niin pitää. Koira suhtautuu epäluuloisesti asioihin kunnnes toisin todistetaan, toiset koirat näyttävät sen selvemmin kuin toiset. Jos otetaan esimerkiksi koira joka on kahden vuoden ikään mennessä vaihtanut kotiaan vaikkapa kolme kertaa. Kolme kertaa se on siis luottanut ja luopunut, joka kerta kuitenkin vähemmän. Elämä on sille omalla tavallaan opettanut olemaan luottamatta syvemmin muihin kuin itseensä. Jos haluamme kasvattaa koiran luottamusta itseemme, on toimintamme tuettava tätä tavoitetta. Meidän on toistuvasti kyettävä osoittamaan olevamme luottamuksen arvoinen ja että missään ei ole turvallisempaa kuin meidän laumassamme eikä siitä laumasta ketään ajeta pois. Laumassa ei myöskään ole ristiriitoja jotka johtaisivat fyysiseen konfliktiin koiran kanssa (lue:kuritus).

Mitä totteleminen sitten on? Kuka tietää siihen perimmäiseen kysymykseen oikeastaan vastauksen, miten koskaan voi olla varma siitä että koira oikeasti tottelee eikä vain suorita annettua tehtävää koska itse nyt sattuu niin haluamaan. Mielestäni "tottelevaisuus" on monesti näennäistä ja parhaissa tapauksissa jopa ohjaajan sopeutumista koiran toimintaan. Tottelemattomuus on helpompi havaita, koira antaa odottaa itseään tai toiminnallaan saa ohjaajan palaamaan luokseen tai antaa ohjaajan toistella käskyjään ennen niiden toteutumista tai että spontaani reaktio annettuun käskyyn puuttuu kokonaan. Itse miellän tottelemisen enemmän sellaisena toimintana jota pystyn ohjailemaan eleilläni ja koira vastaa niihin yleensä välittömästi, en juuri pidä opetettujen "temppujen" suorittamista tottelevaisuutena niinkään koska niissähän on koiralla aina päällimmäisenä oma hyöty mielessä joko makupalan tai muun palkkion muodossa. Totteleminen esiintyy arkipäiväisissä asioissa ja varsinkin lauman toiminnassa, hierarkia toimii eikä siitä tarvitse keskustella. Totteleminen on koiran luonnollinen tapa joustaa ja mielistellä ylempiarvoisen asemaa. Jos tässä kuviossa on ongelmia, koetaan yleensä ongelmia myös koiran "tottelemisessa".

Yllä mainittu kokonaisuus on monesti nähtävissä tapauksissa joissa koiran totteleminen on ns. paikkasidonnaista eli koira tekee vaaditut tehtävät treenikentällä mutta muualla sen käytös saattaa olla ongelmallista. Näissä on käynyt siten että kommunikointi koiran ja ohjaajan väliltä puuttuu joko kokonaan tai se on vääränlaista. Ohjaaja on kuitenkin oppinut sen miten saa makupaloin ja leluin koiran huomion itseensä jolloin joidenkin tehtävien suorittaminen helpottuu. Näin ohjaaja "näkee" koiran toiminnan treenikäntällä tottelemisena eikä siten ymmärrä miksi toisaalla ei koiran käytös täytä odotuksia lainkaan. Jos itse treenaan koirani kanssa jotain esim. seuraamista, keskityn koiran välittömiin reaktioihin ja pyrin vaikuttamaan niihin, en niinkään itse suoritukseen tai siihen miltä se näyttää visuaalisesti.

Tuli tässä mieleeni, olen nähnyt videolta miten pieni valkohampainen meksikolainen mies nimeltä Cecar Millan käsittelee koiria ja menestyy yhdysvalloissa nimenomaan varakkaiden koiria kouluttamalla. Pieni mies tulee taloon jossa koira terrorisoi perhettä mielin määrin ja omistajat ovat liemessä. Ja mitä mies tekee, hän sanoo koiralle että "PSSSST"! Siinä se! On siinä monella ihmettelemistä, koko homman idea on kuitenkin siinä että miehellä on tilannetaju kohdallaan ja hän vain reagoi juuri oikealla hetkellä. Näin hän pääsee havahduttamaan koiran ja herättää sen huomion, koska koira näkee aivan selkeästi miten Cecar pyrkii vaikuttamaan oikea-aikaisella reaktiollaan koiran toimintaan. Näin pala palalta hän pääsee rajoittamaan koiraa ja tarjoamaan uusia vaihtoehtoja vanhojen toimintamallien sijaan.

21. ELEOHJAUS

Jan Fennel on kirjoittanut kirjan jossa kerrotaan ns. "eleruokinnasta" ja muusta eleohjauksesta. Koiran ohjaaminen perinteisesti perustuu enimmäkseen äänellisiin signaaleihin joiden avulla ohjaajat pyrkivät ohjaamaan koiraa eri käskysanoin. Ongelma kommunikoinnissa muodostuu siinä kohtaa kun käskyn esitys epäonistuu eli koira ei keksi mistä käskyssä oli kysymys tai koira ei edes osaa käskyä / lausetta joka sille annetan. Silloin koira lakkaa kuuntelemasta.  On myös ohjaajia jotka eivät vain yksinkertaisesti saa pidettyä puheentuotantoaan kurissa ja suoltaa koiran näkökulmasta täysin järjetöntä informaatiota yli tarpeen.

Eleohjauksen koko idea perustuukin siihen että otetaan kommunikoinnin perustaksi kehon eleet ääni ärsykkeen sijaan. Näin toimien ohjaaja joutuu käyttämään huomattavasti enemmän aivokapasiteettiaan siihen miten yksinkertaisesti koiralle voisi viestiä asioita. Eleet myös pois sulkevat ääniärsykkeen eri variaatiot kuiskaamisesta huutamiseen ja kaikki siltä väliltä. Näin koiralle jää paljon enemmän mahdollisuuksia keskittyä itse asian ytimeen eli siihen mitä on juuri sillä hetkellä tapahtumassa (ohjaajan eleet).  Eleiden lukeminen tarkoittaa väistämättä sitä että koiran on pidettävä ohjaajaa silmällä saadakseen selville kaikki viestit mitä ohjaaja sille pyrkii viestimään. Koiralle tämä kaikki on erittäin luonnollista ja yksinkertaista. Eleohjauksessa  käskyistä jää dominanssi pois ja koira voi suhtautua eleen viestiin suuremmalla uteliasuudella ilman epävarmuuden synnyttämää "jarrua" jos taas verrataan äänikäskyn esitystapaan johon on liiankin helppo liittää omia tuntemuksiaan voimistamaan käskyn tehoa

Eleiden on oltava hyvin luettavissa mutta eivät pelottavia, niiden on sisällettävä sellaisia viestejä jotka koira kykenee luontaisen kykynsä kautta lukemaan.  Eleiden on oltava lähellä koiran elekieltä. Koiran elekieli ilmentää sitä tapaa miten sille tulee kommunoida. 

TAKAISIN